Irina: Mikä mahtaa olla in
Radiohiteistään tunnettu suomirockin ja popin kiintotähti Irina yllättää uusimmalla albumillaan. Levyn 12 raidalla hän tulkitsee kotimaisia 1970-2000-lukujen pop- ja rock-kappaleita täysin uudella tavalla. Tämä ei ole sitä Irinaa, johon on totuttu, vaan jotain paljon aikuisempaa, mutta samalla raikkaan uudenlaista.
Levylle on valikoitunut kattavasti kotimaista musiikkia: kaikkea Matista ja Teposta aina Zen Caféseen saakka. Onpa levylle valikoitunut myöskin Maritta Kuulaa ja Maj Karmaa. Levyn tuottaja Arttu Takalalo ja albumilla kuuluva 13-henkinen orkesteri herättävät suomimusiikin eloon uudenlaisin sovituksin, joissa on kuultavissa vivahteita argentiinalaisesta tangosta, swingistä sekä jopa punk-rockista. Kappaleissa yhdistyvät miellyttävällä tavalla eri musiikkityylit sekä kerroksellisuus, joilla jotkin kappaleet nousevat lähes teatraalisiin mittasuhteisiin – hyvässä mielessä!
Irina tulkitsee kappaleita sielukkaasti ja ammattitaidolla. Tietenkin kappaleissa on tunnistettavissa artistin maneereita, mutta toisaalta hänen äänensä sopii sovituksiin täydellisesti. Irinaa täydentävät neljällä kappaleella Happoradion Aki Tykki ja Don Johnson Big Bandista tuttu Tommy Lindgren.
ALBUMIN HERKKUPALOJA ovat upea tulkinta Jari Sillanpään Bum bum bumista, jossa alkuperäisen kappaleen imelyys on karissut täysin vieden öiseen argentiinalaiseen rouheaan tangokapakkaan, jossa tuoksuu sikari ja sade.
– Bum, Bum, Bum tuli mukaan levylle vähän vahingossa. Sanoin kappaleen enemmänkin heittona jossain meidän tapaamisista, mutta tuottaja Arttu Takalo halusi tarttua tähän heittoon. Hänellä selkeästi oli visio, johon minä sitten rakastuin. Kuulin mielessäni Aki Tykin tumman äänen laulamassa kertosäettä. Rohkaisin mieleni, kysyin Akia mukaan ja sain myöntävän vastauksen! Kappaleessa on melkoinen lataus! Tykkään!, kommentoi Irina kappaleen tekovaiheita.
Levyn kuudes raita, Elämän nälkä, on vaikuttava tulkinta Pave Maijasen kappaleesta, jossa kaunis jousitausta täydentää Irinan herkkää ääntä. Zen Cafén Eipä tiennyt tytön teatraalinen sovitus on tunnelmasta toiseen voimakkaasti soljuva kappale, jota on vaikeaa olla visualisoimatta mielessään. Ukkosen monet kerrokset ovat saaneet vaikutteita sekä lattari- että lähi-idän musiikista voimistuen kuin intiaanien sadetanssin voimakkaaksi poljennoksi, jota toistuva kukkopillimäinen äänähdys rytmittää. Itselle kolahti myös levyn päätösbiisi, kaunis Älä unohda minua, joka on Eurooppa 3:n tunnetuin kappale vuodelta 1989.
Tämä levy kestää kuuntelua useamman kerran. Levy on melko tasalaatuinen ja varsinaisia huonoja kappaleita ei ole. Koska kyseessä on coverlevy, niin jokainen voi löytää mieluisan uudelleentulkinnan itselleen nostalgisesta kappaleesta. Levyn samettisenpehmeä yleissaundi sopiikin täydentämään iltapäivän kahvihetken tai sunnuntaibrunssin soittolistaa, vaikka Irina ei olisikaan oma suosikkiartisti.
