Mamma Mia!
Svenska Teaternin Mamma Mia! -musikaalia vastaan puhuu moni asia.
Abban musiikki on liian tuttua. Phyllida Lloydin ohjaama samanniminen elokuva on nähty liian usein televisiossa. Abban biisit ruotsiksi esitettyinä kuulostaa likipitäen pyhäinhäväistykseltä. Mutta näin Abba-miesten koneisto on toiminut ja tuottanut Mamma Mia! -musikaalibuumin. Ja kyllä: se toimii. Myös suomenruotsalaisena versiona.
MUSIKAALIN JUONI on äärimmäisen yksinkertainen. Donna on yksinhuoltajaäiti, jonka tytär Sofie on menossa naimisiin. Sofie ei tiedä, kuka hänen isänsä on, mutta äitinsä päiväkirjasta hänelle valkenee, että ehdokkaita on kolme. Äidiltään salaa hän kutsuu kolmikon häihinsä. Ja unohtumattomat Abban biisit, tällä kertaa på svenska, kuljettavat tapahtumia eteenpäin pienellä kreikkalaissaarella aina naimisinmenoon asti.
Koko juju onkin musiikissa. Biiseissä, jotka on kuullut satoja kertoja, mutta jotka haluaa aina kuulla uudestaan. Ja näitä versioita kelpaa kyllä kuunnella! Varsinkin Mia Hafrén Donnana valtaa Svenskanin intiimin päänäyttämön. Musikaalisuuden, näyttelijäntaitojen ja läsnäolon yhdistelmä on vahva. Myös muu kaarti, mm. Maria Sid (Rita, vuorottelee Anna Hultinin kanssa), Anton Häggblom (sulhanen Tim) ja Riko Eklundh (isäkandidaatti Harry) vakuuttaa. Osaan rooleista on haettu vahvistusta lahden takaa eli Ruotsista. Näkyvin laina on Lineah Svärd, jonka Sofie jäi ainakin minulle hieman etäiseksi ja vaisuksi.
MAMMA MIAN! yksinkertainen lavastus antaa tilaa hienoille valoille. Varsin pienellä Svenskanin suurella näyttämöllä myös näyttelijät ovat lähellä ja pienetkin ilmeet ja eleet nousevat esiin. Ja esiin nousee myös orkesteri, joka hoitaa hommansa kunnialla. Ruotsinkieliset versiot Abban hittibiiseistä tuntuvat ensimmäisen vartin verran oudoilta, mutta kielivalinta sopii tarinaan ja sen eteenpäinviemiseen englantia paremmin. (Kyllä, ruotsinkielentaidosta on hyötyä.)
Jollain oudolla tavalla esitys alkaa kotikutoisen makuisesti, mutta sitä kestää – onneksi – vain hetken. Varsinkin ryhmäkohtauksissa Mamma Mia! näyttää (ja kuulostaa) todelliselta kansainväliseltä musikaalilta. Esimerkiksi Voulez-vous tarjoilee sekä tanssillista että laulullista ilotulitusta.
ONKO TÄMÄ elämää suurempaa teatteria tai taidetta isolla teellä? Ei. Sen sijaan Mamma Mia! tarjoaa 2 tuntia 40 minuuttia pakoa arjesta, tarttuvaa musiikkia, väriä, energiaa ja tunteiden koko kirjon. Sanoinko jo, että se tarjoaa tarttuvaa musiikkia? Ainakin arkipäivän näytöksessä raikuvimmat aplodit sai (leffaversiosta tuttu) lopun irrallinen hittikimara.
Mutta kun teatterin kristallikruunujen alta poistuu tuulisen kolealle ja harmaalle Espalle, naamalla on hymy. Ja se ei ole ollenkaan huono saavutus!
