Saga

Huikea eeppinen, magiikan ja rakkauden mutta myös vittuilun täyttämä tarina kahdesta rakastavaisesta hullun, alati jatkuvan sodan maailmoissa.

Brian K. Vaughan on käsikirjoittanut muun muassa TV-sarjoja Lost ja Under the Dome, sekä näyttänyt kärkevän sanansäilänsä useissa sarjakuvissa, esimerkkinä Logan. Eikä hän tässäkään ole yhtään hullummin kirjoittanut tätä oudon mielipuolista tarinaa. Kanadalaista Fiona Staplesia taas pidetään yhtenä huikeampana nousevana naissarjakuvapiirtäjänä. Hän luo hahmonsa animesta ja ammentaa otuksia tietokonepelien maailmasta.

Kaksi erilaista rotua. Toiselle, magiaa osaavalle kasvavat sarvet päähän, toiselle rodulle kasvaa siivet selkään ja he luottavat teknologiaan. Päähenkilömme Alana ja Marko osaavat rakastaa toisiaan erirotuisina, ikuisesti jatkuneen sodan tiimellyksessä. Tarina alkaa Alanan synnytyksestä. Ensimmäisessä puhekuplassa lukee; ”Paskannanko minä? Tuntuu kuin paskantaisin!”

Eli voimme unohtaa samantien pienimmille lukijoille suunnatun sarjakuvan.

Kaikkien kuuden numeron läpi, jotka nyt on kerätty ja suomennettu yksiin kansiin, kiroillaan kuin merimiehet, harrastetaan seksiä ja taistellaan.Tarina alkaa synnytyksestä ja jatkuu seikkailuna selviytymistarinana läpi oudon planeetan kohti Rakettialusmetsää. Perässään rakastavaisilla on muutama hullu palkkatappaja, ja tv-päiset kuninkaalliset. Ja vain siksi, että eri rotujen väilinen suhde on väärin. Eli tässä peilataan historiaa ja valitettavasti nykypäivääkin.

Matkan varrella tapaamme outoja hahmoja, kuten maamiinaan astuneen kummitustytön, jolla ei ole alaraajoja, tai Alanan sanoin; ”Suo anteeksi, jos en ota vastaan pariterapiaa kuolleelta teiniltä vailla vaginaansa”. Tutuiksi tulevat myös kahdeksan silmää omaava kädetön hämähäkkimainen naispalkkatappaja ja kuusivuotias prostituoiduksi myyty pikkutyttö Phang-komeetalta.

Parin matka on oikea kunnon seikkailu. Sivu sivun jälkeen Vaughan loihtii yllättäviä käänteitä ja luo uusia mielenkiintoisia hahmoja matkan etenemistä haittaamaan tai hyödyntämään. Ja Staples komppaa piirrosjälkensä kanssa hienosti. Kaunista, jopa akvarellimaista kuvitusta. Hyvikset näyttävät kauniilta, ja pahikset hirmuisilta. Taustat ovat kuulaita ja tuovat kulloinkin ruudussa tapahtuvat asiat tai päähenkilöt selkeästi esille.

TEOS ON palkittu lukuisilla palkinnoilla, eikä suotta. Käsikirjoittaja/kuvittaja-parivaljakon hyllyä koristavat muiden muassa kolme Eisner-palkintoa ja suuresti arvostettu Hugo-tieteiskirjallisuuspalkinto.

Luomoava tarina, jossa kiroillaan paljon. Pahuus on konkreettista ja heijastettavissa nykyiseen maailmantilanteeseen, silti puettuna satumaiseen kuorrutukseen. Silmälle kuvitus on ilo. Ja tarinan yllättävät käänteet saavat kääntämään aina seuraavan sivun ja sitä seuraavan. Luin koko tarinan yhdeltä makuulta.

Saako tarina jatkoa? Sitä en tiedä. Toisaalta toivon, että ei, toisaalta lopun yllätyskäänteestä olisi hyvä jatkaa. Katsotaan miten käy. Loistava lukukokemus sarjakuvafaneille. Suosittelen.

Brian K. Vaughan
Fiona Staples
Like, suom. Antti Koivumäki