X-men, Ryhmä-X vuosikerta 1984-1985
Kolmesataakahdeksankymmentä sivua pelkkää kultaa.
Muistan vieläkin sen lokakuun päivän vuonna 1984. Ihmeneloset-lehti oli muistaakseni juuri lopetettu, ja sen jatkosarjana ollut Ryhmä-X oli valloittanut sieluni. Nyt Lapinlahden Osulan lehtitelineessä loisti Ryhmä-X-sarjakuvalehti. Kokonainen lehti noiden huippujen mutanttien seikkailuja. Karkkirahat vaihtuivat lehteen, ja tuosta hetkestä oma X-men hulluuteni alkoi. Karkinsyöntikin väheni huomattavasti.
Olin tuolloin kaksitoistavuotias. Sinä jouluna ainoa lahjatoiveeni oli saada seuraavaksi vuodeksi lehti kotiintilattuna. Tilauslipuke oli tuon vuoden kakkosnumeron takakannesta nätisti leikattu irti ja odotti vain postittamista. Onneksi äitini oli armollinen ja tilasi sen. Muita lahjoja en tuona jouluna tainnut saadakaan. Mutta ei ollut tarvettakaan. Tilaus kesti hamaan X-men-lehden loppumiseen asti.
Muistan, että tuolloin nuorena ihmisalkuna kuukauden kohokohta oli, kun postilaatikkoon ilmestyi uusin numero. Sinä päivänä läksyjä ei tehty heti koulun jälkeen. Ensin nautiskeltiin noin tunnin lukupaketti mutanttien kanssa. Asiat tärkeysjärjestyksessä!
Nyt nuo ensimmäiset numerot on laitettu samoihin kansiin. Suorastaan kulttuuriteko.
Kirja sisältää ensimmäisenä vuonna ilmestyneet kolme numeroa ja vuoden 1985 ensimmäiset neljä numeroa.
Jos tekijä kolmikko John Byrne, Terry Austin ja Chris Claremonta sanoo jotain, tiedätte mistä puhun.
Juuri tuo kolmikkohan nosti kultakautenaan (1977-1981) RXn ansaitsemalleen paikalle, eli jenkkien myydyimmäksi sarjakuvaksi, ohi kaikenmaailman Aku Ankkojen ja muiden lastenlehtien. RX pysyikin Amerikan myydyimpänä lehtenä monia monia vuosia.
Parivaljakko kuvittaja Byrne ja tussaaja Austin oli voittamaton. Kuvitus on pikkutarkkaa ja kaunista katseltavaa. Kun vielä uskomattoman hienoja juonikuvioita oli käsikirjoittamassa Claremont, asia oli selkeä. Parasta sarjakuvaviihdettä.
Byrne ja Austin jatkoivat yhdessä työskentelyä myös muissa lehdissä, esimerkiksi Teräsmiehessä ja Ihmenelosissa nostaen nämäkin lehdet suosta.
Claremontin ura RXn parissa alkoi jo 1975 ja jatkui vielä pitkään Byrnen ja Aistinin poistuttua, eli aina vuoteen 1991 asti. Tuon jälkeen RX kokikin pienen notkahduksen tarinoissaan.
MUTTA PALATAANPA tähän kultakimpaleeseen. Kirja alkaa hienolla Antti Koivumäen esipuheella, josta paistaa selkeästi asiaan vihkiytyminen ja onnelisuus siitä, että tällainen kirja on saatu julkaistuksi. Esipuhe kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksen kanssa.
Mitä muuta sivuilta löytyy huikean taiteen ja jännittävien tarinoiden lisäksi? No ainakin alkuperäisiä Mail-Manin palstoja, hahmoesittelyjä ja kakkosarjana vanhempaa RX tuotantoa. Ryhmä-Xn muodostivat tuolloin Storm, Ulvoja, Kyklooppi, Feenix, Wolverine, Kolossi, Painajainen ja periaatteessa myös Peto.
Mutta näissä tarinoissa esitellään monta uutta hahmoa, jotka vielä nykyäänkin kulkevat juonikiemuroissa mukana. Kitty Pryde, Ka-Zar, Helvetintulen klubi, Armoton, Dazzler, Alfalentue (johon tuolloin kuuluivat, Varija, Lumilintu, Aurora, Pohjantähti, Shamaani ja Sasquatch).
Tarinoissa myös Logan tapaa ensimmäistä kertaa elämänsä rakkauden Marikon.
Mielestäni tämän opuksen jännittävin tarina on vampyyrimäisestä vaarallisesta mutantista nimeltä Proteus.
Suomennos voi välillä kalskahtaa hieman ajansyömältä, mutta se ei haittaa. Ja kuvituksessakin seitsemänkymmentäluku näkyy vahvasti. Mutta sekään ei haittaa, itse tarinat ovat kuitenkin täysin ajattomia ja mukaansatempaavia.
Suurin kysymys kuuluukin, että eihän tämä nyt vaan jää tähän! Toivottavasti jatkoa saadaan. Siellä on vielä monta tehokolmikon numeroa julkaisematta samoissa kansissa. Äkkiseltään kun laskeskelen, yksi samankokoinen julkaisu taitaisi kattaakin loput numerot. Emmehän halua missata Kitty Pryden synkkää tulevaisuusseikkalua, jossa mutantteja teurastetaan ja lahdataan roppakaupalla. Tai koko Marvel universumin surullisinta ja silti kauneinta tarinaa Feeniksin muuttumisesta Pimeäksi Feeniksiksi ja hänen kuolemaansa.
Nyt ei auta kuin kirjoittaa joulupukille ja toivoa, että Egmont vielä tuonkin julkaisisi.