Sorin Sirkus: Poksi

Luoja, miten huikeaa jälleen kerran, mutta älä kokeile tätä kotona.

Täytyy myöntää, että Sorin Sirkuksen koko vuoden huipentuvaan joulushow ei koskaan petä. Tänäkin vuonna liian myöhään asialle heräävät ihmiset pettyvät, kun eivät saa lippuja. Syystäkin, sillä  show myy joka vuosi loppuun. Tänä vuonna selkeästi odotellaan ensi vuoden 30-vuotissupermegajuhlanäytöstä, koska tällä kertaa mennäänkin ei-juonellisesti. Vahvaa tarinankerrontaa ei tässä esitysessä ole, vaan nyt keskitytään ohjelmanumeroihin. Juoni toki on: se on laatikkomainen.

KUUTIOMAISESTI näemme huikeita sirkustemppuja kahden tunnin ajan. Aikaisempiin vuosiin verrattuna show tuntuu aluksi vain ohjelmanumerolta toisensa perään, mutta jälkeepäin ajateltuna selvä ideanpoikanen taustalla kuitenkin piilee. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä itse tein tuon ikäisenä (14-19-vuotiaana) ja mitä iltaisin harrastin. Tuskin mitään noin järkevää tai taidokasta. Ja mitä tekevät nämä upeat nuoret! Treenaavat varmasti koko ajan omia lahjakkaita osaamisalueitaan ja taitojaan?!

Upeaa energiaa. Tänäkin vuonna Kitte Klemettilä loistaa puvustuksessa.  Eturiveissä katsojilla on mahdollisuus nähdä pienet detaljit vaatteissa. Ja meikit ja hiukset tukevat kokonaiskuvaa hienosti.

[divider]Juttu jatkuu kuvien alapuolella.[/divider]

ITSE show on huikea. Taitavat nuoret valtaavat areenan kerta toisensa jälkeen.  Pelkästään se, miten välineistönvaihdot sujuvat, on jo upeaa ja hauskaa katsottavaa ja päälle vielä itse ohjelmanumerot. Jalkajongleeraus on ollut itselleni aina mysteereistä suurin ja kiehtovin. Kalle Pikkuharju kera akrobatian ja notkeusnäytteensä loihtii lavalle uskomattoman hienon esityksen. Kun taas Liina Leppänen tekee vannenumerossaan ehkä illan kauneimman numeron, niin visuaalisesti, kuin musiikillisestikin

Tulta, tikkaita, liinoja ja trapetsia. Uskomatonta nuorta energiaa. Ensi vuotta taas jo innolla odottaen!