Lainavaimo
Lilla Teaternin kevätkauden avasi Lainavaimo-näytelmä, joka nähtiin syyskaudella ruotsiksi nimellä Kredit. Komedian on ohjanut Lillanin taiteellinen johtaja Raila Leppäkoski. Pääosissa ovat Pekka Strang ja Sampo Sarkola. Syyskaudesta ovat vaihtuneet niin esityskieli kuin Strangin ja Sarkolan roolit.
Lainavaimo on katalonialainen Jordi Galceran käsialaa, jonka kynästä on myös syntynyt Lilla Teaternissa 2006-2007 nähty yleisömenestys Grönholms metod/Pudotuspeli. El Crèdit (Lainavaimo) sai ensi-iltansa Barcelonassa 2013 ja se palkittiin elokuussa vuoden 2014 parhaan näytelmäkirjailijan Ceres-palkinnolla.
Lavalla nähdään verbaalinen kaksintaistelu
Lainavaimo kertoo itsevarmasta ja verbaalisesti lahjakkaasta Antti Jaskarista (Pekka Strang), joka menee pankkiin hakeakseen lainaa rahapulaan. Pankinjohtaja (Sampo Sarkola) päättää kuitenkin olla myöntämättä lainaa puuttellisten takauksien vuoksi.
Antti ei anna periksi pankinjohtajan negatiiviselle päätökselle vaan jatkaa nokkelan taivuttelun avulla lainan pyyntämistä. Järkähtämätön johtaja pitäytyy kannassaan ja Antti Jaskarille ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa raskaammat neuvottelukeinot käteen ja painostaa pankinjohtajaa: jos tämä ei anna lainaa, niin Antti uhkaa vietellä pankinjohtajan vaimon ja hajottaa heidän avioliittonsa. Absurdi uhkaus kylvää epäilyksen siemenen pankinjohtajan mieleen ja soppa on valmis.
VERBAALISEN ILOTULITUKSEN nopeat käänteet ja tilanteiden yllättävät muutokset tekevät dialogin tulvasta kuin tennis- tai miekkailuottelun. Sulavasanainen ja nokkela Pekka Strangin esittämä Antti vaikuttaa uhkauksensa mittaiselta mieheltä. Strang vie hahmon juuri niin sopivan ärsyttäväksi, jolloin katsoja tuntee myötätuntoa ajoittain alakynteen jäävänpankinjohtajan hahmoa kohtaan.
Sampo Sarkolan esittämä pankinjohtaja vaikuttaakin hermostuneesti änkyttävänä ja malttinsa menettevänä pikkupomona potentiaaliselta aisankannattelijalta. Hahmojen välinen kontrasti on juuri se hauskuuttava tekijä, joka saa katsojan odottamaan seuraavaa käännettä. Molemmat näyttelijät ovat omaksuneet roolinsa niin hyvin, että on mahdoton kuvitella roolien olleen syksyllä toisinpäin. Ilman Strangin ja Sarkolan erinomaista yhteiskemiaa näytelmä voisi olla vaivaannuttavaa katseltavaa.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvan pankinjohtajan karuun työhuoneessa, jossa näytöksien välillä tapahtuvat aikasiirtymät esitetään nerokkaasti lähes huomaamatomin tarpeiston siirroksin tai valaisun muutoksin.
Lainavaimo on kepeän älykäs hauskuuttaja taidokkaalla toteutuksella ja ajankohtaisella teemalla.
