Whazzup Ernu?

Ehdotus kampanjaksi erilaisuuden puolesta: tosissaan ajattelemisen aihetta antava, kiinnostava ja hauska näytelmä.

Ahaa Teatteri tekee sen jälleen. Ovat ajan hermolla, kertovat asioista joista pitääkin puhua. Saarnaamatta, rohkeasti ja taidolla. Tämän näytelmän toivottavasti jokainen nuori ihminen ja varsinkin me jääräpäät ja vanhoilliset  aikuiset tavoitamme ja näemme. Ernu on kampanja, joka on tarkoitettu kiertämään kouluja. Politiikkaan halajava idean luoja ja äiti, hänen sukuaan oleva sivari, pari palkattua ylimääräistä ja niin edelleen. Lavalla näemme, millaisen kiertueen tulisi olla. Tai ei olla. Tarkoitus puhua ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja hyväksynnästä.

Kaikki ei mene ihan suunnitellusti. Jokainen haluaa tuoda juttuun oman näkemyksensä ja mielipiteensä. Tästä saammekin oivallisen joukon, kunnioitettavan nopeilla vaatevaihdoilla, tyyppejä lavalle. On mamua, homoa, ku klux klaanilaista, sormensa leikannutta erikoisuudentavoittelijaa ja käväiseepä lavalla jopa Conchita Wurst. Kerrassaan hilpeää seurakuntaa. Teksti on hyvinkin ajankohtainen sisältäen asiaa Ukrainan kriisistä Euroviisuihin ja mikä parasta, teksti ja ohjaus on soljuvaa. Vaikka välillä käydään aina äärirajoilla asti, kuten Hitlerissä, niin kokonaisuus on huumorilla höystettyä.

Nuorille, 13-vuotiaista ylöspäin, tarkoitettu näytelmä uppoaa toivoakseni yläasteikäisiin ja jopa lukiolaisiin. Mutta ehdottomasti suosittelisin sitä myös meille aikuisille. Meillähän niitä ennakkoluuloja eniten tuntuu kuitenkin olevan, koska luojan kiitos, tuolta on kuitenkin kasvamassa avoimempi ja suvaitsevaisempi sukupolvi.

KAIKKI NELJÄ näyttelijää tekevät uskomattoman hienoa ja tarkkaa työtä useissa rooleissaan, ja kemia toimii kauniisti heidän välillään.  Äänet ja valot komppaavat upeasti. Lavastus jättää hieman, mutta tarkoituksenmukaisesti, kylmähkön olon.

Kaksi kohtausta näytelmästä löytyy, jotka ovat ihan ylitse muiden. Hidastettu tappelukohtaus, jossa näyttelijät joutuvat kyllä koetukselle. Sekä huikean totuudenmukainen, hauska ja rauhallinen saunomiskohtaus.  Siinä on hemmetti tämä meidän suomalaisuus tiivitettynä täydellisesti.

HIEMAN ENNEN loppurutistusta oli tylsähkö ja jopa härdellimäinen viisiminuuttinen, jonka olisi voinut kokonaan jättää väliin. Silloin näytelmän pituus yhdeltä istumalta olisi ollut hyvinkin kompakti. Aina myös ihmettelen hieman noloja rappi- tai tanssikohtauksia Ahaan jokaisessa näytelmässä. Ehkä niihin kannattaisi hommata kunnon sanoittaja, rap- ja tanssinopettaja? Ovatko ne enää edes nuorien katsojien mielestä cool, jos tällainen yli nelikymppinenkin kiemurtelee vaivautuneesti penkissä? Muuten musiikki ja hienot livelaulut toimivat mainiosti.

Myös hieman ihmetyttää, että teoksen seuraavat esitykset näin ensi-illan jälkeen ovat nähtävissä Tampereella vasta toukokuun lopussa?  Mutta hyvää kannattaa odottaa. Ihana paha näytelmä. Pistää pistoksen omaan sydämeen ja miettimään asioita sen oman hemmetin hiekkalaatikon ulkopuoleltakin. Menkää katsomaan ja nauramaan, ja jälkeenpäin toivottavasti todellakin miettimään.