Sormet hunajapurkissa

Suomalaista sanailua parisuhdesopassa.

Kauko Vuori (Tommi Raitolehto) on kokenut näyttelijän painajaisen, saanut blackoutin näyttämöllä, unohtanut vuorosanansa, kärsinyt burnoutin ja aikoo nyt lavastaa oman kuolemansa, ja asua loppuelämänsä paratiisisaarella.

Mutta hän törmääkin kaupassa exäänsä Eeva Törmään (Karoliina Kudjoi), vanha suola alkaa janottaa.

Tulisieluinen pariskunta palaa yhteen, eroaa, palaa yhteen. Lähtöä suhteesta tekevät kumpikin.

Lisäksi Kauko pyörittää rinnallaan nuorta rakastajatarta.

Valheiden verkko kasvaa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.

Näytelmä on mustaa huumoria pullollaan. Dialogi on hienoa ja iskut osuvat nasevasti.

Kumpikin näyttelijä tekee todella hienoa työtä. Mutta varsinkin Kudjoi löytää Heiskasen hienosti kirjoittaman naiseuden ja naisen oudon ja päättämättömän mielenlaadun. Kerrassaan upea roolisuoritus, jota on ilo katsella, välillä vähän korvat kuumottaen.

Joissain kohtaa teksti olisi kaivannut tiivistämistä tai leikkausta. Mutta Lyytikäisen vauhdikas ohjaus kuitenkin liimaa katsojat penkkiin, ja TTT:n Kellari onkin ainoa oikea paikka tämän parisuhdehelvetin esittämiseen.

Näytelmässä viitataan useasti klassikkoon Kuka pelkää Virginia Woolfia. Ja kyllä näytelmä eteneekin loppua kohti jopa surulliseksi. Ja kyllä ne Woolfin yhtäläisyydetkin sieltä löytyvät.

Periaatteessa kaiken kaikkiaan hyvä paketti, mutta jotain jäi puuttumaan.

Käsikirjoitus: Kari Heiskanen
Ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen