Jurassic World

Dinoja juostaan jälleen karkuun  – turhalla 3D:llä

Parikymmentä vuotta sitten saimme verkkokalvoillemme ja korvillemme jotain uutta ja hämmentävää, kun ensimmäinen Jurassic Park valtasi elokuvateatterit.

Ensimmäinen jatko-osa oli oikeastaan pakollinen ja hieman väkisin väännetty. Jostain kumman syystä olen itse aina tykännyt eniten kolmososasta, vaikkakin kaikki muut sitä morkkasivat. Ehkä sen synkkyyden vuoksi? Ja esiteltiinhän siinä ensimmäisen kerran myös lentoliskot.

Nyt geenimanipulaatiosuosta kaivetaan uusi, isompi, pahempi ja älykkäämpi dino. Leffan alkumetrit esittelee nätisti henkilöhahmot. Heihin lukeutuu puiston kiireinen johtajatartäti (upea Bryce Dallas Howard), joka saa kaksi siskon muksua puistoon vieraakseen. Lisäksi löytyy survivalhenkinen dinoexpertti (jostain oudosta syystä hirveässä Hollywood nosteessa oleva, pullavasta pojasta uudeksi actionstaraksi noussut Chris Pratt) sekä leffan pahikseksi hetkellisesti nouseva armeijatyyppi unohtamatta muutamia turhia dinojen ruuaksi joutavia sivuhahmoja.

LEFFA EI TARJOA oikeastaan mitään uutta mitä kolmessa aikaisemmassa ei olisi jo nähty. Korkeintaan uskottavuuden puutetta raptorien koulutusasioissa ja muutamissa muissakin pikku detaljeissa. Mutta hei, tämähän on kesäleffa ja silkkaa viihdettä. Ja sitä tämä pari tuntinen pätkä kyllä antaa roppakaupalla.

Valitettavasti 3D on tässäkin elokuvassa ihan turhaa. Mutta mitä 3D:ssä hävitään, upea musiikki pelastaa. Tutut teemat raikaavat ja jousikvartetit siivittävät takaa-ajokohtauksia.

ISO PAHA DINO PÄÄSEE SIIS KARKUUN SAARELLA, josta on tullut paikallinen Särkänniemi. Ja kohtahan tuhoa seuraa myös lentoliskojen ja ihanan ilkeiden raptoreidenkin puolesta.  Spielbergmäisen kiltisti leffassa ei veri roiskahda kuin kerran, mutta sitäkin enemmän taas juostaan ja ajellaan erilaisilla kulkuneuvoilla hurjaa vauhtia pitkin saarta.

Melkein väittäisin leffaa koko sarjan parhaaksi. Toimii hyvin, eikä kyllästytä hetkeäkään. Tehosteet ovat hyvin värkättyjä ja käsikirjoitus pelaa kliseisen hyvin. Leffan viimeinen repliikki tosin kuulluu ehkä leffahistorian kökköisimpiin.

Nautinnollista dinoactionia.