Poltergeist

Räyhänhenget piinaavat ydinperhettä sinänsä toimivassa uudelleenfilmatisoinnissa.

Sen mitä Hooper ja Spielberg tekivät elokuvahistorialle vuonna 1982, ei välttämättä olisi tarvinnut päivittää. Kyseessä on kuitenkin aikansa klassikko, ja vielä edelleenkin toimiva kauhupätkä. Saipahan se pari juuri ja juuri kelvollista jatko-osaakin.

Se mikä alkuperäisessä on hienoa, on se pikkuhiljaa outojen asioiden väläyttely, kiihtyvällä temmolla kohti loppukliimaksia. Uusiopätkän ohjaaja läväyttää koko paletin eteemme jo heti ensi minuuteilla. Nyt mukana on paljon narisevaa talon ääntä ja outoja tapahtumia.

Tässä versiossa on käytetty monia alkuperäisen leffan hienoja kohtauksia, mutta löydetty myös uusia ihan sopivan yököttäviä pikkukohtauksia.

Työtön isä, äiti joka haluaisi töihin pois kotiäitiydestä, perheen isosisko, joka joutuu yhtäkkiä muuttamaan tänne  landelle, kaikkea pelkäävä pikkupoika ja komeroille ja tv:lle jutteleva pikkusisko. Ja kohtahan onkin sitten koko talo mullin mallin ja kaikki kodinelektoniikka täynnä henkiä.

Hienosti nykyaikaan tuodut kännykät, padit ja tauluteeveet tuovat vanhaan tarinaan uutta lisäpotkua. Ei kovinkaan mieleenpainuva remake elokuva, mutta kyllä tuon ihan mielellään katsoi. Tehosteissa sopivaa uudenlaista kikkailua, mutta itse olisin jättänyt kyllä kokonaan näyttämättä sen ”tuonpuoleisen”.

Perheen kaksi nuorinta lasta tekevät hyvät ja todentuntuiset roolit. Pellenukkeja pelkäävien kannattaa tämä elokuva sivuuttaa.