Adam Lambert: The Original High

Tuskaa, kaihoa ja katkeruutta upeasti laulettuna

Olen tämän huikeaäänisen miehenalun suuri fani. Ja kyllähän tätä levyäkin tuli odotettua pitkään ja hartaasti.
Odotus palkitaan. Osittain.

Glamrokkariksi itseään tituleerava Adam on nyt ilmeisesti joutunut levy-yhtiöiden sätkynukeksi. Tämä levy ei välttämättä kuulosta ihan siltä Adamilta miltä hänen uskoisin haluavan kuulostaa. Levy on selkeästi tehty muille kuin jenkkien markkinoille. Enemmän uskoisin tällaisen klubijumputuksen myyvän täällä euroopan suunnalla. Biisit ovat valitettavan samankaltaisia, ja ihan liian harvassa biisissä Lambert pääsee käyttämään suurta äänikapasiteettiaan. Hitaimmissa biiseissä kylläkin.

Prahassa pääsin katsomaan Queen and Adam Lambert -kiertueen uskomattoman hienoa keikkaa. Silloin lavalla säteili taiturimainen tähti, hienojen Queen biisien seuratessa toinen toistaan. Uskoisin sen tyylisen musiikin olevan lähempänä Adamin sydäntä.

Levyllä on yksitoista biisiä ja kolme turhaakin turhempaa bonustrackia. Onneksi noista levyn oikeista biiseistä voi nostaa esille monta oikeasti viiden pisteen arvoista biisiä.
Levyn avausraita ja ensimmäinen biisi Ghost Town on levyn ehdottomasti paras kappale ja kertoo jo koko levyn musiikillisen tyylin. Another Lonely Night biisissä kuullaan todella outo lehmän määkäisy ja dubsteppiä, vai pitäisikö sanoa eurosteppiä jopa? Lucy kappaleessa kitarisoi Queenin Brian May, valitettavasti biisi ei ole kovinkaan kummoinen, sama vaivaa toista feat biisiä, eli Rumors, jossa fiittaa upea Tove Lo. Tästä aisaparista olisi ollut materiaalia paljon parempaankin biisiin.
Mutta tärppinä kannattaa levyltä kuunnella esimerkiksi seuraavat, sillä ne ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa: Underground, Evil in the night, Things I didn’t say ja Ghost townin kaksoisbiisi The light.

Mutta ehdottomasti upeimmaksi kipaleeksi väitän jopa Disney-balladimaista There I said it -biisiä. Sanoitus nyt ei ehkä Disney leffaan kelpaisi.

Bonus-kappaleista ainoa suht kuunneltava on After hours, kaksi muuta ihan yhdentekeviä renkutuksia.

Sitten katkeruuteen ja kaipuuseen. En tiedä mitä suomalainen Sauli Koskinen on Adamille tehnyt eron yhteydessä. Nimittäin suurimmassa osassa biiseistä on sellaista yksinäisyyden tuskaa ja menetetyn rakkauden takaisin haluamista, että mennään jo hieman siirappisuuden puolelle, tai tulee ainakin olo, että hommatkaa sille nyt äkkiä joku kunnon mies!

Tällaisia lausahduksia levy on pullollaan:
”Another day, another lonely night. I would do anything to have you by my side”
”When you’re gone, it’s like I lost one half of my mind”

Mutta vaikka olenkin hieman pettynyt levyn eurodancemaisuuteen, kyllä Adamin karisma ja ääni antaa senkin anteeksi. Kiertuetta ja toivottavaa suomen keikkaa odotellessa.