Suomen kaunein
Helpolla tässä katsojaa ei päästetä, mutta kyllähän se niin santanasti naurattaa.
Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön katsojat ovat saapuneet avovastaanottohuoneeseen. Näin näytelmä alkaa.
”Persaleen vinttu santana!”
Tampereen teatteri tekee urotyön ottamalla ainakin hetkeksi siipiensä alle uskomattoman loisteliasta työtä tehneen Teatteri Siperian. Jonka oma teatterirakennus on jo Tampereella (nyyh) purettu. Teatteri Siperian esityksissä olen monet itkut ja naurut kokenut. Hienoa, että nyt TT tarjoaa tällaisen tilaisuuden meille kaikille. Amen.
TARINA ON hyvinkin moniulotteinen ja monen persoonan stoori. Alkumetreiltä löytyy Matti Suomalainen, joka saa korkeintaan vuoden elinaikaa ärhäkän eturauhassyövän takia.
”Ei mitään hätää. Mä oon syöpäpotilas.”
Asia, joka oli hänelle unohdettu kertoa, koska hän ei ollut itse tajunnut lääkäriltään kysyä. Matti päättää lähteä Helsingistä kohti Kemijärveä, tapaamaan elämänsä ensirakkautta, Mirja Kaukosta. Mukaansa hän pakkaa muistisairaan äitinsä.
”En minä pysty sinun hautajaisias järjestämään. Muistankohan edes tulla paikalle”.
Matkalla tavataan Tiina-tyttönen, joka haaveilee mallinurasta, ”voi helekatin teini, pitikin ottaa mukaan”, Mige, joka on Tiinan laulajasuperjulkkisidoli ja muun muassa ABC:n työntekijä. (Katsomossa taisi olla joku ABCn työntekijä, joka huutonauroi näille koomisille pätkille). Mitä ihmettä tällaisesta kombosta voi syntyä? No ainakin naurua, ihan hemmetin paljon naurua.
”Mihin sä meinaat äitees sit laittaa?”
OHJAAJA MIKKO BREDENBERG on puhaltanut tähän viiden koplaan loistavan elämällisyyden. Vaikka muutama kohtaus hieman jankkaa ja hidastelee, silti uskomattomat näyttelijät pelastavat tilanteen kuin tilanteen. Niukka lavastus komppaa asioiden yksinkertaisuutta ja arkisuutta. Ja hienot kohtaukset päättyvät yleensä mieleenpainuviin biiseihin, jotka Juha Junttu on säveltänyt ja sanoittanut.
Työryhmä on itse kirjoittanut uskottavan tekstin ja luonut mieleenpainuvat hahmot. Tarina kaikessa tragikoomisuudessaan onneksi naurattaa enemmän kuin masentaa. Vaikka vakavista aiheista (syöpä, muistisairaus) onkin kyse, niistä saadaan juurikin elämänmakuista rankahkoakin huumoria puskettua läpi. Itseäni jopa hävetti välillä kova naurunremakkani. Saako tälle nauraa? Ilmeisesti saa, koska yleisöllä oli hauskaa, ja loppuaplodit eivät meinanneet loppua.
VAROITUS, TÄMÄ ei ole mikään helppo näytelmä. Tätä ei välttämättä käsitä ne ”minä pistän helminauhan kaulaan, ja vahvaa mummohajustetta ranteisiin”-teatterissakävijätyypit. Liikaa outoja kohtauksia, taiteellisia biisejä ja jopa englantiakin puhutaan: ”Where’s my glitter and glam?”
Muistisairas äiti rakastaa maakuntalauluja, joita näytelmässä kuullaan useita. Kyllä täytyy myöntää, että kun Nälkämaan laulun sanat; Kuulkaa korpemme kuiskintaa, pärähtivät, iho nousi kananlihalle. Avecini esitteli siinä kohtaa pystyyn nousseita käsikarvojaan.
Mutta ne roolisuoritukset. Voi herra mun vereni! Miten nämä tyypit pystyvät moiseen?
Karoliina Blackburn tekee niin huikean machorockstararoolin Migenä, että Mike Monroet ja Olli Hermannit jäävät tutisemaan. Ja hienoja rooleja myös Tiinan äitinä sekä muina hahmoina.
”Hei fuck vittu!”
Elisa Piispanen muistisairaana äitinä on kyllä uskottava, ja pääseehän hän myös lopussa näyttämään aktobaattisia lahjakkuuksiaankin.
”Mä haluan kuolla kehäkolmosen sisäpuolella.”
Kaikki naispuoliset ystävättäreni ensi-illassa kävivät ihan kuuman komeasti miehityneeseen Juha Junttuun. Junttu selviytyy hienosti niin esityksen muusikkona, pikkurooleistaan, laulajana ja naurettavan hyvin ABC:n työntekijänä. Meileenpainuva rooli.
”Vaimo ja lapset. Perussetti.”
Koskaan en ole nähnyt niin rumaa malliksi haluavaa tyttöä kuin Martti Mannisen Tiina. Martti on komea poika, mutta Tiinana ihastuttavan hirvittävän kamala. Teinitytöksi muuntautuminen on pelottavan todellista ja aitoa. Ja tämä tyttö-poikahan osaa laulaa kuin enkeli.
”Minä haluan, että minut nähhään”.
Mutta kyllä tämän shown tähti on ehdottomasti Marika Heiskanen Matti Suomalaisen roolissaan. Tällaisia perusäijiä suomi on pullollaan. Kunnon peräkammarin poika. Silmien nykiminen, silmälasien nostoliike ja kaikki pienet eleet tekevät Marikasta hienovaraisesti, eikä liikaa äijäillen kunnon perusjuntin. Uskomattoman täydellinen ja uskottava roolisuoritus. Aplodit tähän väliin!
”Oletan, että tämä slaba tarkoittaa penistä.”
Mahtava esitys. Tässä on kuumaliimaa ja glitteriä. Hieman pientä viilausta käsikirjoitukseen ja lavallaoloaikaan sekä äänenkäyttöön. Hipoo täydellisyyttä.
Tälle esitykselle eivät varmasti todellakaan kaikki lämpeä. Minä lämpesin, nautin ja nauroin.
Uskomatonta ja viihdyttävää. Taidanpa käydä vielä uudelleenkin katsomassa.
