Ronya: Tides

Näin hyvää musiikkia Suomi ei ole aikoihin tuottanut!

Ihastuin Ronyan edelliseen albumiin jo vuosia sitten, ja edelleenkin se DJ-laukussa mukana kulkee, ja sieltä löytyy helmiä tilanteeseen jos toiseenkin. Olihan Hyperventilaiting uskomattoman rohkea ja erilainen sinkku suomalaisessa tylsässä skenessä, jossa soitetaan rockia ja Eppuja.

Reilu vuosi sitten sain tältä ihastuttavalta tyttöseltä kuulla uutta musiikkia. Biisi oli tämän uuden albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu Flame. Täytyy myöntää. Olin hyvin hämmentynyt. Jopa hieman kauhuissani.

Mitä tapahtui upealle äänenkäytölle? Miksi synkkä electrobeat tausta? Missä biisin kiksit? Nyt olen vinguttanut tyttösen uutta albumia stereoissani nelisen päivää. Tässähän on ehkä parhaiten Suomessa tehtyä musiikkia sitten Siiri Nordinin Killer-bändin. Ja tämä nyt ei edes ole vitsi. Heille olisin kaivannut aikoinaan kansainvälistä uraa.
Mutta unohtakaa se. Nyt on kyse niin kovasta ja lahjakkaasta mimmistä, joka a) osaa laulaa ja b) kerrankin suomessa on tehty kansainvälisesti huikean hyvä levy tuotanto, ja tausta päässä.

Ronya: Tides tykittää kuin pikajuna. Alusta loppuun asti. Tosin se vaatii useampia kuuntelukertoja. Levy ei ole helppo. Sen kiksit ja salaisuudet avautuvat pikkuhiljaa raottuen.

Ronya selkeästi joutuu uutukaisessaan vaientamaan uskomatonta äänialaansa. Mutta kyllähän se sieltä kuitenkin paljastuu ja löytyy. Luojan kiitos.

Nyt mennään oikeasti suomen Kate Bushista (Spell) vanhempaan True Blue Madonnaan (Great escape, joka on kolmas sinkku) ja jopa GTFO biisistä löytyy Donna Summermaisia vivahteita. Ja kun koko levyn kirjon kuuntelee, se eka Flame sinkkukin uppoaa täydellisesti kokonaiskuvaan.

Ongelmista suurinpana koen kuitenkin pihalle heitettyjä kolmea sinkkua. Ne eivät luo levyn kokonaiskuvaa, eivätkä ole myyviä. Itse olen sitä mieltä, että levyn Extra Mile, joka on se pikajuna tällä levyllä, sekä Ronyan äänialan kauniisti esiintuova Spell olisivat juuri ne ulkomaille tähdättävät hitit.

Loistava kokonaisuus, mihin nätisti solahtaa ne muutamat hitaatkin laulelmat tunnelmaa tuomaan.
Iso plussa upeista taustoista. Tällaista konemusiikkia harvoin tästä maasta putkahtaa.

Upea. Hieno. Ja tapaamani Ronya vaikutti jo silloin vuosia sitten jalat maassa musiikkia tekevältä ihanalta tyypiltä. En voi muuta kuin kannustaa. Suomi on liian vähän Ronyalle.