Krampus

Astetta tummempi joulutarina

Harmillisesti tässä olisi ollut loistavat ja hyvät ainekset oikeasti hyvään leffaan. Mutta paukut jätetään käyttämättä ja lopputuloksena on vain tylsähkö komedia ja ei pelottava kauhuleffa. Väittäisin, että pienellä panostamisella käsikirjoitukseen, olisi leffasta saanut oikeastikin hyvän elokuvan. Ideaa Krampuksessa kuitenkin on.

Perheen kamalat sukulaiset alkoholisoitunutta tätiä myöten paukkaavat jouluksi kylään. Perheen poika pahoittaa joulumielensä ja silppuaa joulupukille tarkoitetun toivekirjeen. Näin hän tulee mananneeksi Pyhän Nicolauksen vastapuolen Pahan Krampuksen, joka antamisen sijasta ottaa. Hengen nimittäin.

Mukanaan hänellä tulee jos jonkinlaista pirullista pikku apuria. On ihmisiä nielevä jättikokoinen vieteriukko, robottilelu, mustia keijuja, pahoja piparkakkupoikia sun muuta. Näitä sitten paetaan talossa ja hangessa. Ja kohta on kaikilta joulumieli kadoksissa.

VALITETTAVASTI SE on kateissa myös katsojalta. Ohjaaja ei ilmeisesti tiennyt tehdäänkö nyt komediaa vai kunnon kauhupläjäystä. Kumpaankin panostamalla tästä olisi voinut tulla muutakin kuin yhden katselukerran kestävä pikku pelottelu.

Plussaa aina yhtä ihanasta Toni Colletesta ja siitä, että ökkömönkiäset on tehty pääasiassa oikeasti, eikä tietokoneella. Ja taustalla raikavat joululaulut saavat hieman uuden merkityksen. Myös loppuyllätyksessä oli ideaa.