Nils Frahm – Solo
Kuulin Nils Frahmia ensi kertaa pari vuotta takaperin ystäväni soittaessa vuoden 2013 upeaa Spaces-levyä. Järkälemäiseksi kasvava kappale Says jätti sanattomaksi. Hiljaisuudesta liikkeelle lähtenyt kappale kosketti vähäeleisyydellään, tarttui kiinni ja johdatti matkalle, jonka aikana ajatus liiti Frahmin maalaamassa maisemassa. Ympärillä oli hetken verran pelkkää värähtelyä. Kahden vuoden aikana olen tutustunut Frahmin tuotantoon ja todennut hänet yhdeksi niistä harvoista artisteista, joiden uutta materiaalia voisi kuuntelematta ostaa vailla pelkoa pettymyksestä.
Solo on Klavins M370 pianolla yhdellä otolla äänitetty improvisaatio, jonka nauhoituksia ei ole uudelleensoitettu tai korjailtu jälkikäteen. Frahmilla on hämmentävä kyky luoda hiljaisuuden avulla kauneutta. Tuntuu kuin jokainen koskettimen painallus olisi tarkkaan mietitty ja jokainen ääni soidessaan juuri sillä paikalla kuin sen kuuluukin. Oman lisänsä kuuntelukokemukseen tuo näiden kosketinten painallusten kuuluminen nauhoituksessa. Levyn soidessa voi kuvitella itsensä Frahmin ja massiivisen Klavins-pianon viereen istumaan.
Solo on levy elokuvamusiikin ystäville. Kappaleista aukeavat kohtaukset lipuvat kuin huomaamatta verkkokalvoille. Frahmia on luultavasti houkuteltu mukaan useaankin elokuvatuotantoon ja hän itse kertoo odottaneensa elokuvaa, joka todella puhuttelisi häntä. Sebastian Schipperin onnistui vakuuttaa Frahm Veronicalla ja hän julkaisi kuluvana vuonna levyllisen tähän elokuvaan sävellettyä musiikkia. Frahmin tyyliin sekin nauhoitettiin muusikoiden improvisoidessa huoneessa, jonka keskelle elokuva laitettiin pyörimään loopilla.
Pianon ilmaisuvoima on suunnaton ja Soloa kuunnellessa ehkä hieman harmittelen etten koskaan itse saanut aikaiseksi opetella sen saloja. Onneksi voin luottaa Frahmin taitoon koskettaa ja jäädä odottamaan tulevia julkaisuja.
Maistiainen: Nils Frahm – Ode
