Mustat sivut

Klassikko jaksaa naurattaa sysimustalla huumorillaan

Belgilainen sarjakuvataiteilija Franquin (1924-1997) tunnetaan meillä täällä peräpohjolassa parhaiten Piko ja Fantasio sekä Niilo Pielinen -hahmoistaan. Mutta silti hänen tunnetuin luomuksensa on kuitenkin Marsupilami. Keltainen mustatäpläinen, pitkähäntäinen otus, joka munii ja asuu puussa sekä huudahtelee: Huba!

Vaikka Franquin piirsikin pääasiassa kivaa ja hauskaa seikkailusarjakuvaa, oli hänen Niilo Pielinen hahmossaan myös vihreästi kantaa ottavaa taka-ajatusta. Mutta kuten meillä kaikilla, myös Franquinilla oli synkempi ja pimeämpi puoli. Näis syntyivät Mustat sivut (Idées Noires Intégrale). Suomessa tämä sarjakuva kokoelma sai päivänvalonsa ensimmäisen kerran vuonna 1981. Ja nyt Arktinen banaani on koonnut yksiin koviin kansiin kaikki mustat sivut. Mukana on myös kattavat saatesanat suomentaja Timo Reenpäältä.

Tarinat ovat pääasiassa yhden sivun pituisia. Ja täynnä hyvinkin synkistelevää mustaakin mustempaa huumoria. Stripeissä käsitellään paljon, erittäin paljon kuolemaa, sotaa, aseita, ekologiaa ja ihmisen eriarvoisuuksia. Välillä avaruudesta katsottuna, väillä luonto kostaa ihmiselle ja vilahtaapa itse jeesuskin yhdessä pätkässä.

Voisi tietenkin sanoa Hugleikur Dagssonmaisesti, että saako tälle edes nauraa? Saa, ja pitääkin. Koska kaikilla meillä täällä lukijakunnassakin on se synkempi puoli, ja sitä pitää aika ajoin ruokkia. Vaikka sitten huumorin keinoin.

Mustavalkoinen piirrostyyli on hyvin tarkkaa ja siitä taiteilijan tunnistaa heti. Tarinoissa on yllättävän paljon tekstiä, joten lukukokems ei jää liian nopeaksi. Ja yllättävintä on tarinoiden ajankesto kyky. Vaikka suurin osa jutuista on kirjoitettu ja piirretty seitsemänkymmentä luvulla, ne voisivat ihan hyvin olla tätä päivää. Myös kovakantinen kirja on laadukasta työtä vankkoine paperisivuineen.

Kirja joka tulee kestämään vielä monta vuosikymmentä ja uusia lukija sukupolvia.

Ja olen vahvasti sitä mieltä, että Franquinin lempi teilauslaite on giljotiini.

André Franquin: Mustat sivut
Suomennos: Timo Reenpää
Arktinen banaani