Room

Loistava elokuva kipeästä aiheesta

Nyt on kyllä myönnettävä, että jo nyt alkuvuodesta, tässä parissa kuussa on tullut niin monta huikean hienoa elokuvaa, että paremmuusjärjestykseen laittaminen on täysin mahdotonta.

Tässä on taas yksi sellainen. Ja myöskin Oscar-ehdokas useammassa kategoriassa, mutta melkein yhden kultaisen patsaan tälle ainakin antaisin. Nimittäin naispääosasta. Kauhistuttavinta tässä elokuvassa on se, että tämä tarina voisi olla totta.

Ja niin se varmasti onkin osittain. Valitettavasti tällaisia asioita maailmassa tapahtuu koko ajan. Ja valitettavan usein me myös ummistamme näille silmämme. Onneksi näilläkin tarinoilla on välillä onnellinen loppu.

Elokuva kertoo nuoresta naisesta (Brie Larson), jonka mies kaappasi koulumatkalla tämän ollessa seitsemäntoista vuotias. Seitsemän vuotta hän on asunut yhden huoneen käsittävässä vankilassa, jonka mies on rakentanut takapihalleen vajaan. Tarina alkaa siitä kun hänen vajassa synnyttämänsä poika Jack (Jacob Tremblay) täyttää viisi vuotta.

Elokuva jakautuu pääasiassa kahteen osaan. Ensimmäinen puoli käsittelee elämää yhden huoneen vankilassa pienen lapsen kanssa, joka ei ole koskaan nähnyt ulkomaailmaa muualta kuin pilviä kattoikkunasta ja muita ihmisiä särisevästä tv-ruudusta. Äiti on keksinyt pojalleen aivan oman maailmansa, silti yrittäen kasvattaa tästä normaalia ihmistä.

Toinen puoli elokuvasta kertoo siitä miten pitkän vankeuden jälkeen kohdata ulkomaailma. Näkökulmina ovat lapsi, joka ei ole koskaan ollut ulkomaailman kanssa kontaktissa ja nuoreksi äidiksi kasvanut nainen, joka palaa takaisin siihen mistä muut ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin, kun itse olet elänyt vain yhdessä huoneessa seitsemän viimeisintä vuottasi.

Miten perheenjäsenet ja media reagoi tilanteeseen. Uskomattoman todentuntuinen elokuva näinkin ahdistavasta aiheesta. Elokuvassa on niin monta kohtaa, jotka saavat ihon nousemaan kananlihalle ja pulssin kiihtymään. Elokuva, jonka sisällä toisaalta on pienimuotoisia elokuvia.

Tämän leffan teemoista olisi voinut vaikka tehdä useammankin elokuvan, niin montaa aihetta se ehtii pari tuntisen kestonsa aikana käsittelemään. Siltikään kerronta ei missään vaiheessa lässähdä, vaan jatkaa seuraavaan aiheeseen luontevan soljuvasti.

Irlantilainen Emma Donoghue on laatinut leffan käsikirjoituksen omasta kirjastaan, ja sen huomaa, miten hienosti se valkokankaalle välittyy. Syystäkin Oscar-ehdokkuus.

Ja reilu parikymppinen Brie Larson tekee niin rankan roolityöskentelyn nuorena äitinä sellaisella intensiteetillä, että toivoisin pystin napsahtavan hänelle, mutta silti elokuvan parhaan roolin tekee kuvausten aikana ollu noin kahdeksan vuotias Jacob Tremblay.

Miten noin nuori ihminen kykenee niin luontevaan ja silti raastavaan roolin eläytymiseen?

Ihan huikeaa katsottavaa. Ja elokuvan kertojana pojan tarinat ovat kerrassaan kaunista kuunneltavaa.  Tämä elokuva ei tule vetämään leffateattereita täyteen, mutta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.