Tanskalainen tyttö

Elokuva, jonka jokainen ruutu on kuin maalaus

Harvoin elokuva saa meikäläistä kyyneliin. Tämä elokuva itketti melkein yhtä paljon kuin Björkin tähdittämä Dancer in the dark -elokuva viisitoista vuotta sitten. Silmät punaisena elokuvan pressinäytöksestä kauniiseen auringonpaisteeseen astuessani tiesin, että tämä elokuva tulee kummittelemaan mielessäni vielä pitkän aikaa. Kertakaikkisen upea ja maanisen kaunis elokuva.

Tänä vuonna on tullut paljon hyviä, jopa viiden tähden elokuvia. Tämä elokuva jopa ylittää viiden tähden arvosteluasteikon. Elokuva kertoo tositarinan tanskalaisesta Einar Wegeneristä (Eddie Redmayne) ja hänen vaimostaan ja elinikäisestä ystävästään Gerda Wegeneristä (Alicia Vikander).

Eletään 1900-luvun alkua Tanskassa. Einar on juuri tehnyt läpimurtonsa taidemaalarina ja vaimonsa seuraa hänen jalanjälkiään. Vaikka pariskunta rakastaa toisiaan syvästi, jokin Einarin sisällä pyrkii ulos, nimittäin hänen naiseutensa. Hän on oman kehonsa vanki, nainen miehen ruumiissa. Näin saa syntynsä Lili Elbe.

Tanskassa hänet tulkitaan sairaaksi, jopa skitsofreenikoksi, joka uhataan sulkea laitokseen. Onneksi Gerda saa omilla töillään näyttelyn Pariisiin, jonne pariskunta lähteekin pakoon ahdasmielistä tanskan maata.

Vapaamielisessä Pariisissa Lilin on helpompi olla oma itsensä.  Einarin itsensä etsiminen ja herääminen Liliksi koettelee suhdetta, mutta lopulta Gerda löytää avun lääkäristä, jopa lupaa tehdä Lilistä kokonaisen, leikkaamalla hänet oikeaksi naiseksi.

TARINA ON alusta saakka liikuttavaa seurattavaa. Tunteet vyöryvät valkokankaalla niin suurina, että katsoja meinaa pakahtua leffateatterin salissa. Raastava rakkaustarina ja naisellisuuden löytämis kertomus ei onnistuisi ilman näin onnistuneita näyttelijävalintoja. Redmayne ei ole tiettävästi tehnyt yhtään huonoa roolisuoritusta. Kyyneleet nousevat väkisinkin silmiin kun katselee hänen kamppailuaan hienon vähäeleisesti oman seksuaalisuutensa kanssa.

Eikä ruotsalaissyntyinen Vikander jää yhtään jälkeen Greda-vaimona. Nuori lahjakkuus näyttää rakastavan ja ymmärrystä koittavan vaimon roolin kauniisti ja uskottavasti jo pelkillä suurilla silmillään.  Myös Amber Heard (Zombieland, The Ward) ja Ben Whishaw (London Spy, 007 Spectre) pienissä sivurooleissaan loistavat.

Kaunis musiikki tukee mieleenpainuvaa tarinaa, mutta upeinta elokuvassa on kuitenkin kuvaus. Jokainen kohtaus voisi olla oma taideteoksensa. Niin maagisella tavalla ohjaaja Tom Hooper (Kuninkaan puhe, Les Misérables) näyttelijänsä asettelee ja kaupunkimaisemaa esittelee.

And the Oscar goes to… Ainakin toivoisin, että Redmayne nappaisi sen taas ja kyllä Vikanderkin sen ehdottomasti ansaitsisi. Lumoava elokuva, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi.