Independence Day: Uusi uhka

Taas pistetään maailman maamerkit pirstaleiksi

Tästä leffasta voisi käyttää Daft Punkia lainatakseni sanoja: Harder, better, faster, stronger. Sen verran vauhtia ja menoa tästä leffasta löytyy. Siis niille, ketkä tällaisista leffoista pitävät. Onhan tämä yksi kesän odotetuimpia blockbustereita.

Tasan kaksikymmentä vuotta edellisestä leffasta on kulunut niin leffan ensi-illasta kuin elokuvan tarinassakin. Melkeinpä kaikki ensimmäisen osan näyttelijät ovat mukana, kuka isommasti, kuka pienemmissä rooleissa.

Tällä kertaa kuitenkin ekan leffan päähenkilöiden jälkikasvu nousee pääosaan. Kaikki muksut ovat reilusti parinkymmenen päällä, ja tuntuvat tuntevansa toisensa. Kuka kantaa hieman kaunaa jollekin, ja onpa sekaan ympätty hieman romanttistakin viritelmää.

Vaikka edellisen hyökkäyksen myötä ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä muukalaisteknologiaa, silti kuitenkin tarvitaan taas huolellista suunnittelua ja vippaskonsteja, kun ulkoavaruuden ökkömönkiäset jälleen iskevät ihmiskunnan kimppuun. Nimittäin tällä kertaa kaikki on suurempaa. Todella paljon suurempaa. Esimerkiksi, jo pelkästään  alieneiden emoalus on halkaisijaltaan 5000 kilometriä.

Vaikka käsikirjoitus periaatteessa toistaa ekan leffan uudestaan, on sitä silti ilo katsoa. Tehosteet ovat näyttäviä ja leffa vyöryy heti alusta kuin pikajuna. On tämä ehdottomasti parempi kuin ensimmäinen, mutta jää silti kuitenkin ihan vain pirsistäväksi tehostespektaakkeli kesäelokuvaksi. Kertakäyttöelokuva, jonka parissa kyllä viihtyy sen pari tuntia, mutta ei tästä mitään mieleen jää. Leffan 3D on aika turha.