Civil War

Kenen joukoissa seisot? Kenen lippua kannat?

Jos ajattelette, että jokin aika sitten leffoihin saapunut Captain America – Civil War -leffa oli kova, ette ole vielä nähneet mitään. Kun vuonna 2006 Marvel aloitti tämän seitsemän osaisen sarjakuva pläjäyksen, maailman kirjat menivät sekaisin.

Yhteistyötä usein tehneet skotlantilainen käsikirjoittaja Millar ja kanadalainen kuvittaja McNiven yhdistivät tässä Marvel historian käänteentekevässä minisarjassa hienosti voimansa.

Captain America leffassa kyse on vain murto-osasta koko Marvel universumia muljauttaneesta tapahtumasta. Civil War levisi jollain lailla melkein kaikkiin yhtiön sarjakuviin, koska koskettaahan se oikeastaan kaikkia sankareita ja rikollisia. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieman erilaisesta juonesta, kuin elokuvassa annetaan ymmärtää.

C-luokan tosi-tv-supersankarit mokaavat, jonka seurauksena satoja siviilejä kuolee. Kansakunnan rivit alkavat vastustaa kaikkia naamiopellejä, olivat he sitten sankareita tai rikollisia. Hallitus antaa määräyksen, että kaikkien mutanttien tai supervoimia omaavien on rekisteröityvä, ja olemaan tekemisistään tilivelvollisia valtiolle. No tämähän ei kaikkia miellytä, sillä osa haluaa säilyttää siviiliminänsä salaisuutena, siksihän niitä naamioita pidetäänkin.

Pääosin Kostajista lähtevä rivien rakoileminen johtaa siihen, että Kapteeni Amerikka ryhtyy kapinalliseksi vastustamaan hallituksen aikeita, ja Rautamies hyppää mukaan hallituksen puolelle. Kumpainenkin saa puolelleen omanlaisensa joukkueen. Tony Starkin puolella esimerkiksi Ihmeneloset ja Steve Rogersin puolella tietenkin jo muutenkin pelätty ja vihattu Ryhmä-X.

Riveissä nähdään myös pahiksia. Hallituksen puolelle yllätykseksi värvääntyvät mm. Lady Kuolemanisku, Venom ja Napakymppi, kun taas heitä vastassa nähdään Tuomari, ja aina niin mystiset Viitta ja Tikari. Siitähän se sitten alkaakin kunnon mylläkkä, kun nämä kaksi tiimiä ottavat yhteen. Uhreiltakaan ei vältytä. Loppujen lopuksi rivit rakoilevat kummallakin puolella, ja puoliakin vaihdetaan näkemyksen muuttuessa. Tällaiset suuret, koko sarjakuvauniverumia ravistelevat tapahtumat varmasti aiheuttavat harmaita hiuksia muiden lehtien käsikirjoittajille. Muina esimerkkeinä esimerkiksi Salatut sodat, Infernon tapahtumat ja M-day.

Millar kynäilee mielenkiintoisen kokonaisuuden, joka tosin on hieman liikaa isojen tyyppien toisiaan nuijimista. McNivenin kuvitus on selkeää ja hyvää. Eri tussaajat onnistuvat joku paremmin, joku tylsemmin.  Suomennos on laadukasta. Hyvä paketti aiheesta kiinnostuneille. Tulevissa leffoissa aihetta varmasti tullaan vielä sivuamaan.

Mutta mielenkiintoisinta on se, että jenkeissähän juurikin pärähti käyntiin, näin kymmenen vuotta jälkeenpäin Civil War II. Eli jännityksellä odotamme, saammeko nauttia tuostakin opuksesta suomeksi, kunhan se loppu vuodesta jenkeissä pakataan yksiin kansiin.