Sandman Deluxe – kirja 4

Unien valtiaan seikkailut eivät koskaan petä

Kun joskus yhdeksänkymmentä luvulla sain käsiini ensimmäisen Sandman sarjakuvani, olin saman tien myyty. Myyttinen surumielinen hahmo seuranaan muut Ikuiset. Hänen vaelluksensa ja seikkailunsa kuolevaisten ihmisten keskellä, unen valtakunnassa, helvetissä ja monissa muissa paikoissa kiehtoivat nuorta mieltäni. Eivätkä nämä tarinat koskaan vanhene. Itseasiassa ne vain paranevat, mitä vanhempana niitä lukee. RW kustannus on tehnyt upeaa työtä, julkaistessaan jo neljä paksua kirjallista mustasilmäisen antisankarin seikkailuita. Tällä kertaa saamme nauttia yhden tarinakokonaisuuden, joka alunperin julkaistiin The Sandman lehdissä 21-28.

Epilogissa näemme koko Ikuisten sisarkatraan. Vanhin heistä, Kohtalo, tapaa puutarhassaan Harmaat rouvat, jotka varoittavat tulevasta. Kohtalo kutsuu siis sukukokoukseen sisaruksensa; Kaihon, Kurjuuden, Kuumeen, Unen ja tietenkin hahmoista mielenkiintoisimman, Kuoleman.

Suvun puhuessa Unelle järkeä, hän myöntää virheensä, jonka myötä hänen on lähdettävä takaisin helvettiin, kohtaamaan sen valtias Lucifer. Yllätykseksi, helvetin valtias onkin tyhjentänyt koko mestan, eli kuolleet palaavat kuka minnekin, osa takaisin maan päällekin. Unelle Lucifer antaa halutun helvetin avaimen.

Avaimen haltiana hänellä on myös suuri vastuu. Kaikki haluavat sen, ja tuon mittaamattoman maailman itselleen. Pian unen valtakunnan portteja kolkutteleekin jo porukkaa. Avaimen haluaisivat itselleen Asgårdin jumalat (Loki, Odin ja Thor), Limbon demonit, Keijut, Egyptin muinaiset eläinhahmojumalat, ja moni muukin. Unella on siis vaikea päätös tehtävänään. Kenelle luovuttaa himoittu valtakunta?

Gaiman luo taas uskomattoman upean tarinan, jossa hän hienosti lopussa sitoo kaikkien hahmojen langat taitavasti yhteen. Suorastaan runollisesti. Eikä taidekaan ole yhtään sen huonompaa, kuin tarinan kuljetuskaan. Kuvat ovat kauniita, värikkäitä ja osaa jää ihastelemaan yksittäisinä taideteoksia. Piirtäjät myös mukautuvat useasti sen mukaan erilaiseen piirrosjälkeen, riippuen ketä ruuduissa kulloinkin on. Kerrassaan upeaa.

Kokonaisuuden välitarina, luku neljä, on ehkä kaikessa surumielisyydessään kokonaisuuden kaunein tarina, vaikka itse Unta siinä tuskin nähdään, enemmänkin hänen pikkusiskonsa Kuolema on tarinassa tärkeässä roolissa. Tarinassa koulukotiin lomien ajaksi yksin jäänyt poika kohtaa helvetistä karkoitetut kuolleet, joilla jokaisella on oma historiansa kyseistä koulukotia koskien. Tarinan loppu saa varmasti paatuneemmankin lukijan selkäkarvat pystyyn.

Hieno kirja. Arvostan. Kannattaa tutustua, vaikkei olisi edes aiemmin tuttua sarjakuvaa.

Tarina: Neil Gaiman
Kuvitus: useita artisteja
Suomennos: Petri Silas
RW kustannus