Bodom

Suomalainen kauhu ammentaa tositapahtumista

Kaikki tietävät, mitä Bodom järvellä tapahtui vuonna 1960. Nyt neljä nuorta palaavat murhapaikalle telttailemaan, ja kohta alkaakin veri lentää. Käsikirjoitus sisältää sen verran twistejä, että en ala tässä juonesta sen enempää kertomaan. Taustalla kuitenkin vaikuttavat yhden kundin halu rekonstruoida murhapaikka uudestaan, sekä seurueen toisesta tytöstä kotibileissä otetut nakukuvat.

Teknisesti elokuva on laadukasta jälkeä. Kauhuelokuvaksi hyvin valaistu, vaikka suurin osa tapahtumista tapahtuu öiseen aikaan metsässä. Myös kuvaus ja äänitys ovat laadukkaasti toteutettu. Panu Aaltio on loihtinut leffaan todella hyvän musiikin. Nuoret näyttelijätkin onnistuvat rooleissaan ja ohjaus toimii. Oikeastaan leffan ainoa huono puoli on sen käsikirjoitus. Se toimii ja ei toimi.

Kauhuelokuvia ei kovinkaan paljoa ole Suomessa tehty, joten idea ammentaa tositapahtumista on hyvä. Varsinkaan kun Bodomin juttu lienee jäänee ikuiseksi arvoitukseksi ja murhaaja on tänäkin päivänä vielä vapaana. Loput sitten lainataankin jenkkiläisisistä kauhuleffoista. On häpeään saatettu tyttö, mystisiä valonvälähdyksiä metsässä, pilven polttelua ja telttamurhaa. Henkilöhahmot ovat oikeastaan ihan yhdentekeviä, eikä taustoja paljon selitellä. Myös kaikki metsässä poukkoilut ovat hyvinkin kliseisiä.

Leffa olisi kaivannut ehdottomasti parempaa kirjoittamista. Enemmän syvyyttä ja enemmän taustaa, vaikka sitten dialoginkin muodossa. Mutta hyvääkin kässäristä löytyy. Nimittäin ne aiemmin mainitsemani twistit. Niitä elokuvassa on parikin, ja ne ovat ihan toimivia. Katsojalta vedetään matto kivasti jalkojen alta. Tunnelma pääosin onnistuu olemaan piinaava ja yltyy jopa yllättävänkin raa’aksi.

Jos tätä vertaisi esimerkiksi Salatut elämät Nightmare-leffoihin, on tämä niihin verrattuna ihan kympin arvoinen. Nyt kuitenkin annan tälle tällaiset pisteet.