Lemmikkien salainen elämä

Lemmikit seikkailevat meidän poistuttua töihimme

Näyttää, että jokainen studio pukkaa nykyään yhä tiuhemmalla tahdilla valkokankaalle animaatioita. Onneksi taso on pysynyt silti korkealla, ja aikuinenkin katsoja viihtyy leffateatterin hämyssä. Tällä kertaa on Illuminations-studion vuoro. Jonkun studion studion alajaosto tämä on, koska aluksi näemme Minions-lyhytelokuvan. Se on pirun hauska, mutta niin on itse elokuvakin.

Pikkukoira Max on kiintynyt emäntäänsä. Mutta eräänä päivänä emäntä tuo kotiin suuren Chewbackaa muistuttavan karvaturrin nimeltä Duke. Tästä alkaa reviiritaistelu, jonka seurauksena vihamiehet ovat kohta niin rankkureiden, kuin viemäreissä asuvien hylättyjen lemmikkienkin jahtaamina ympäri New Yorkia.

Pelastusoperaatioon lähtee  naapurin tyttökoira Gidget ja Gidgetillä on syy pelastaa Max, tämä syy on kaikkien elokuvien suurin voima: rakkaus. Mukaansa Gidget saa sekalaisen seurakunnan: on käärmettä, pikkukoiria suupalaksi syövää haukkaa, läskiä kotikissaa, mäyräkoiraa ja kanarialintu.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ja tämä kaikki yhden ihmisen kestävän työpäivän aikana. Lemmikit ovat päivän päätteeksi taas kotona häntä pystyssä odottamassa isäntiään, kun nämä palaavat töistä. Elokuvan parasta antia ovat pätkät, joissa näytetään, mitä elikot yksinään ja yhdessä puuhastelevat meidän poissa ollessa.

Hauska on myös Duken ja Maxin, liiasta makkaransyönnistä aiheutuva LSD-trippi laulavine ja tanssivine makkaroineen. Lapsilta tämä menee ohi, mutta aikuista katsojaa naurattaa. Muuten elokuva noudattaa suht turvallista kaavaa takaa-ajoineen ja vitseineen.

3D toimii animaatioksi yllättävän huonosti, ja onkin täysin turhaa. Suomalaiset äänet jälleen kerran huippuluokkaa. Hahmogalleriasta jää mieleen viemäreiden joukkoa johtava megasöpö, mut ah niin sairas, skitso ja yltiöhullu pupu, Lumipallo.

Nautinnollista viihdettä koko perheelle.