Paula Vesala
Olen juuri nähnyt hienon suomalaisen elokuvan Tyttö nimeltä Varpu pressinäytöksessä. Minulla on ilo ja kunnia vaihtaa pari sanaa elokuvan toisen naispääosan esittäjän, multitalentin Paula Vesalan kanssa. Halaamme heti ensi kättelyssä, koska olemme Paulan kanssa tavanneet aiemminkin. Hän äimistelee käkkärää tukkaani. ”Onko se ihan permanentti?” Myönnän. On se.
Paula opiskelee näytelmäkirjailijaksi Jenkeissä tällä hetkellä, on äskettäin julkaissut ensimmäisen soololevynsä ja kiertänyt keikkaillen koko kesän ahkerasti Suomea. Ihmettelenkin, miten ihmeessä hänellä on ollut aikaa näytellä tässäkin elokuvassa ja säveltää siihen musiikkikin Jori Sjöroosin kanssa?
Leffa on kuvattu viime syksynä, kun Paulalla oli mahdollisuus ottaa pieni breikki koulunkäynnistä ja musiikki synnyttäminen aloitettiin joululomalla, mutta työstö jatkui koko kevään ja valmiiksi se saatiin vasta lopulta kesäkuussa. Paulan sanoin tuotantoa jumpattiin. Onneksi se nykyään helppoa, kun failit lentelevät Atlantin yli.
Paula ja Jorihan työskentelivät tiiviisti jo PMMP:n aikoina. Mutta Paula kertookin, että roolit ovat nyt Sjöroosin kanssa sinänsä vaihtuneet, koska nyt he työskentelevät samalla viivalla. Sillä tällä hetkellä kumpikin tuottaa, säveltää ja sanoittaa musiikkia. Ja Paula kiitteleekin Sjöroosia siitä, mitä hän on tältä musiikin tekemisestä oppinut.
Toista isoa roolia elokuvassa näyttelee nuori lahjakas Linnea Skog. Udellessani, että miten heillä synkkasi, kumpi opetti ja ketä? Paula sanoo, että molemmat olivat leffan tekoa aloitellessa samalla viivalla, kumpikin uuden edessä, koska tämä oli kuitenkin kummallekin näin suuri rooli, ja vieläpä draamaelokuvassa.
”Elokuva sopii kaikille skandinaavisen draaman ystäville. Yli kaksitoistavuotiaille. Äideille ja tyttärille, iseille ja tyttärille. Miksi ei pojillekin.”
Paula uskoo ohjaaja käsikirjoittaja Selma Vilhusen ajatelleen hänen sopivan rooliin jo käsikirjoitusvaiheessa. Mutta silti roolin hän sai kuitenkin ihan normaalisti normaalien koekuvausten kautta. Ja mielestäni on rohkeaa näytellä yksinhuoltajaäitiä, oikeastaan ilman meikkiä koko elokuvan läpi. Paula kuitenkin kertoo, ettei hän roolia tehdessään edes ajattele meikittömyyttä, parempi vain, ettei maskia ole liikaa, koska jos se näkyisi, se olisi valmiissa kuvassa pahempi juttu.
Kenelle elokuva sitten Paulan mielestä sopii? ”Kaikille skandinaavisen draaman ystäville. Yli kaksitoistavuotiaille. Äideille ja tyttärille, iseille ja tyttärille. Miksi ei pojillekin.” Kuulemma koeyleisöissä nimenomaan nuoret katsojat olivat reagoineet elokuvaan voimakkaasti.
Elokuva saa maailman ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla nyt syyskuussa. Ja se on Hymyilevä mies elokuvan kanssa kilpailemassa myös Discovery-esityssarjassa, ja ne kisaavat kansainvälisen elokuvakriitikkojen liiton, FIPRESCIn palkinnosta.
Valitettavasti Paula ei pääse itse Torontoon paikalle, koska samalle päivälle on buukattu Vesalan keikka jonnekin päin Suomea. Mutta ohjaaja Selma Vilhunen kuitenkin lähtee elokuvaa edustamaan. Ei muuta kuin tsemppiä Torontoon hienolle leffalle. Man Made Lifestyle -kritiikki elokuvasta ilmestyy leffan Suomen ensi-ilta päivänä 23.9.
