Doctor Strange

Maaginen maailma avautuu huikeilla erikoistehosteilla

Suomen kamaralla hieman tuntemattomampi Marvelin supersankari Tohtori Outo, eli Dr Strange valtaa nyt valkokankaat odotetulla elokuvallaan.Ja nyt mennään Marvel elokuvien ihan siellä eliittipäässä. Kyseessä on niin älyllisesti, visuaalisesti, kuin myös käsikirjoituksellisesti upea elokuva.

HIEMAN SARJAKUVAN alkuperäistä tarinaa on muokattu, mutta vähemmän, kuin esimerkiksi muissa Marvelin lehtiin perustuvissa leffa pätkissä. Kannattaa myös tutustua Egmont kustannuksen julkaisemaan sarjakuvakirjaan.

Tohtori Stephen Strange on koppava, mutta taitava kirurgi, jolle maallinen mammona on kuitenkin tärkeämpää, kuin työetiikka. Tavalliset leikeltävät voi sivuuttaa, jos mielenkiintoisempi ja haastavampi projekti sattuu eteen. Auto-onnettomuus kuitenkin vie tohtorin kyvyn kirurgisiin toimenpiteisiin.

Hän päätyy itäisille maille etsimään pelastusta tilaansa. Täällä hän tapaa opettajansa Muinaisen, joka joka johdattaa hänet uudelle polulle. Tämä polku johtaa astraalihahmojen, peilimaailman, salatieteiden, magiikan ja taikuuden mystiselle polulle. Pian Dr Strangella onkin vastassaan koko maapallon nielaista haluava ikuinen paha voima apulaisineen.

EN KYLLÄ sarjakuvien lukemisen jälkeen, nyt elokuvan nähtyäni, voisi enää kuvitella Strangen rooliin ketään muuta kuin lahjakkaan Benedict Cumberbatchin. Ulkonäöllisesti hän on rooliin täydellinen. Ja se miten hän repliikkinsä lausuu, ja painottaa sanansa, saavat Tohtori Oudon heräämään valkokankaalla henkiin lihallisessa muodossa.

Myös aina hyvin näyttelevät Tilda Swinton ja Mads Mikkelsen tekevät loistavaa duunia.

MICHAEL GIACCHINO (mm. tuleva Star Wars:Rogue One) on luonut elokuvan täydellisen musiikkimaailman. Siinä on sopiva vivahde elektroa, mystiikka ja 60-lukua. Mutta erikoistehosteista on pakko sanoa, että en ole ollut yhtä hämmästynyt, kuin viimeksi sitten ensimmäisen Matrix-elokuvan jälkeen, mihin ohjelmoijat nakuttelullaan kykenevät. Tehosteet ovat huikeat! Kaupungin kadut ja talot muuttavat muotoaan, painovoima kääntää suuntaansa ja kaikki tapahtuu kuin taikuudessa kuuluukin.

Peilimaailma ja lopun kohtaus ”jossain siellä pahuuden ytimessä” ovat juuri sitä mitä olen Dr Strange -sarjakuvien pohjalta aina kuvitellutkin. Ja taistelukohtaus, missä taustan aika kulkee taaksepäin, mutta taistelijat mätkivät toisiaan reaaliajassa, oli sellaista silmänruoka nannaa, etten ehkä koskaan ole moista nähnyt. Hienoa!

JA SE, ETTÄ elokuva ei ole todellakaan pelkkää turpaan vetämistä ja mättöä alusta loppuun, on positiivista. Tarinaa jaksetaan pohjustaa rauhassa ja tunteella. Myös pientä huumoria löytyy, ehkä mielestäni jopa liikaakin siihen vakavaan ja tasapainoiseen Dr Strange hahmoon, joksi minä hänet olen sarjakuvien pohjalta mieltänyt.

Lisää tohtoria on luvassa ilmeisestikin tulevassa Avengers-elokuvassa, ja eiköhän tällekin prologille ja syntytarinalle jatkoa saada. Sen verran ihan viimeistenkin tekstien jälkeen pohjustettiin Strangen yhden perivihollisen syntyä… Lähes täydellisyyttä hipova Marvel-tuotos. Kyllä DC viuhtoo taas tämän jälkeen syvissä pohjamudissa.