Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Oudot kakarat oppivat hyödyntämään voimiaan

Goottilaisuutta, satua ja kaunista kuvaa yhdistävän Tim Burtonin maagiset kyvyt ovat palanneet? Vaiko johtuuko tämä vain siitä, että Burton on pitkästä aikaa ottanut/saanut ohjattavakseen erittäin hyvän tarinan? Vai voisiko tämä johtua, että mukana eivät tällä kertaa loistakaan showta, muilta näyttelijöiltä vievät Helena Bonham Carter ja Johnny Depp?

Tiedä häntä, mutta muutaman ei kovinkaan kummoisen tuotoksen jälkeen, tämä leffa on Burtonilta erittäin miellyttävää katsottavaa. Tarina perustuu brittiläisen Ransom Riggsin ensimmäiseen kirjaan. Jatko-osiakin on kirjoitettu ja suomennettu kaksi.

Tarinassa teini-ikäinen Jake (Asa Butterfield) menettää isoisänsä (Terence Stamp) oudoissa, jopa yliluonnollisissa olosuhteissa. Johtolankoja pitkin, Jaken tie vie syrjäiselle walesilaiselle saarelle, jossa hän kohtaa joukon hyvinkin erilaisia kykyjä omaavia lapsia ja nuoria, joita muodonmuuttaja neiti Peregrine (Eva Green) kaitsee.

Käy ilmi, että joukkio elää aikaluupissa, aina samaa vuorokautta, kunnes natsien pommituslento tuhoaa koko rakennuksen eräänä perjantai yönä vuonna 1943. Ja taas päivä lähtee käyntiin 24 tuntia aiemmin… Kohta joukkion kintereillä on lasten silmiä himoitsevat Kuorilot ja Paha professori Barron (Samuel L. Jackson).

Jaken on otettava vastuuta ja opetettava muita lapsia käyttämään kykyjänsä. Elokuvan ikäraja on 12 vuotta, ja se on han hyvä, koska kirjasarjakin on alunperin tarkoitettu teini-ikäisistä ylöspäin. Ja kyllähän kun pahat öttiäiset mellastavat, se jännittää jo aikustakin katsojaa.

Erikoiskykyisiä lapsia on totuttu näkemään leffoissa, sarjakuvissa ja kirjoissa jo aiemminkin. Hyvänä esimerkkinä X-Men elokuvat ja sarjakuvat. Joista löytyy professori Charles Xavierin koulu lahjakkaille nuorille.

Tässä leffassa lasten kyvyt ovat mielenkiintoisia ja hauskoja.

Yksi on perusnäkymätön ja tykkää siksi vaellella alasti. Toinen syytää suustaan parvittain ampiaisia, kolmannen kosketus saa tulen syttymään ja niin edelleen. Mutta mikä on huputettujen kaksosten kyky? Sekin selviää elokuvan loppu puolella.

Burtonin ohjaus on sujuvaa. Kuva on kaunista ja mystisen hämärää, ja 3D tukee sitä hienosti. Nuoret näyttelijät onnistuvat pääosin hyvin. Eva Greenin näyttelijäntaidoista en ole koskaan kovinkaan kummoisia kiksejä saanut, enkä saa nytkään, mutta vanha konkari Terence Stamp isoisänä tekee hienon roolin.

Hyvää ja miellyttävää satufantasiaa sopivan jännittävillä mausteilla. Saataisiinkohan tästä jopa itse Burtonin ohjaamia jatko-osia? Jonkun muun ohjaajan käsissä ne eivät välttämättä pääsisi samoihin hyisiin syvyyksiin.