A Monster Calls

Loistavien näyttelijöiden kaunis elokuva

Pitkästä aikaa todella kaunis elokuva, jossa on raskas aihe. Tätä elokuvaa on vaikea laittaa mihinkään luokkaan. Ehkä lähimpänä voisi olla draamafantasia? Hienot brittinäyttelijät ja aina yhtä loistava Sigourney Weaver takaavat varman leffakokemuksen.

Tarinan pikkupoika Conor (Lewis MacDougall) on kaksitoistavuotias. Koulukiusattu ja hänen äitinsä on kuolemansairas. Myös eronnut isä astuu kuvioihin sekä isoäiti (Weaver), jonka kanssa Connor ei tule toimeen. Poika kuvittelee Marjakuusipuusta itselleen puumonsterin, joka lupaa kertoa hänelle kolme tarinaa, ja sen jälkeen pojan on itse kerrottava yksi tarina.

Espanjalainen ohjaaja J.A. Bayona, jonka tunnetuin elokuva lienee Orpokoti, on saanut ohjattavakseen upean elokuvan, joka perustuu Patrick Nessin saman nimiseen kirjaan. Harvoin elokuvassa on näin monta tasoa kuin tässä. Psykologisesti leffasta löytyy varmasti hienoja vertauskohtia.

Puumonsteri, joka puhuu Liam Neesonin äänellä on toteutettu digitaalisesti upeasti ja elävästi. Myös kauniita ovat puumonsterin kertomat tarinat, jotka jäljittelevät tyylillisesti vanhoja piirrettyjen elokuvien tyyliä. Kertakaikkiaa upeita.

Nuori MacDougall on varsinainen löytö. Jätkä näyttelee todella hienosti, erittäin vaativan pääosan. Eiköhän tästä pojasta vielä kuulla.

Muutkin brittinäyttelijät tekevät hienoa työtä ja Weaver nyt vain aina on loistava. Niinkuin tälläkin kertaa.

KAUNIS MUTTA surumielinen elokuva jää varmasti pyörimään katsojan päähän pitkäksi aikaa. Tämä on sellainen leffa, minkä haluan ehdottomasti hankkia omaan leffakokoelmaan.

Se ei ole ihan viiden tähden leffa, koska tarinassa on pari pientä kohtaa, jotka notkahtavat hivenen tylsän puolelle, mutta neljä tähteä ihan ehdottomasti!

Suosittelen lämpimästi draaman ystäville.