Tapio Ylinen ja Unka: Eläimistä ja kuolemasta

Päähän jäävä neljän biisin kombo

Tällaiset EP:t ovat aina jännittäviä arvioitavia. Varsinkin nyt kun levyllä on vain neljä kappaletta ja nekin kahdelta eri artistilta. Taiteellista tämä kyllä on, ei kuitenkaan missään nimessä yli hilseen menevää. Radiosoitossa näitä biisejä en välttämättä näe, mutta kotikuuntelussa hyvinkin toimivaa materiaalia. Tapio Ylinen on multitalentti tyyppi, jonka ääni on ehkä meille tutumpi Radio Classicista. Ylinen on kuitenkin tuottanut, säveltänyt ja esittänyt musiikkia pitkään.

Esikoilevynsä Nuoruus, hän julkaisi vuonna 2012. Levy löytyy esimerkiksi Spotifysta. Kannattaa kuulostella biisit: Veli, Malja ja Viides vuodenaika.

Unka taasen on kahden naisen muodostama duo. Miia Lepola ja Anumirjami Tukia depytoivat tällä EP:llä levyttävänä artistina. Akustisvoittoista folk-poppia esittävät neitokaiset luottavat mielenkiintoisiin lyriikoihin.

Ylinen on tuottanut, äänittänyt ja miksannut tämän levyn, sekä soittaa pääasiallisesti useimmat soittimet koko kokonaisuudella. Se tuokin levyyn jonkinlaisen yhtenäisyyden, joka alkaa kuulua vasta useamman kuuntelukerran jälkeen.

ENSIKUUNTELULTA TÄMÄ levy nimittäin kuulosti alkuun epäbalanssiselta ja oudolta, mutta toisto kerrat syventävät levyä ehdottomasti. Jopa niinkin paljon, että levy jää kivasti soimaan päähän. Ei ärsyttävänä korvamatona, vaan miellyttävänä kaikuna ja hyräilynä.

Itse Ylisen ja Unkan lauluääni ei ehkä ole niitä persoonallisimpia, eikä mieleenpainuvimpiakaan. Eikä virekään ole aivan täydellinen, mutta levyssä onkin sitten muuten ihan muuta taikaa.

Sävelmät ovat miellyttäviä, pehmeitä ja helposti tarttuvia. Ylinen käsittelee kitaraa virtuoosimaisesti ja erittäin kaunisotteisesti.

MUTTA SUURIN taikuus piileekin ehdottomasti sanoituksissa. Siinä missä Ylinen luottaa yhteiskuntakriittisiin ja vakavahenkisiin sanoituksiin, Unka leikittelee sanoituksissaan mustalla huumorilla ja oudohkoilla lyriikoilla. Jos Unkan sanoituksiin pitäisi etsiä jonkinlainen vastine, väittäisin, että suomesta lähin olisi Heli Kajo.

EP on selvästi miksattu ja tuotettu ammattitaidolla ja rakkaudella. Silti siitä kuultaa lievä kliinisyys. Ehkä hieman tunnetta ja säröä olisi pitänyt lisätä? Sellaista kotikutoisuutta.

Ehdottomasti paljon plussaa levyn ulkokuoresta. Pahvinen aukeava kansi näyttää houkuttelevalta ja tyylikkäältä. Itselläni levyn kuunnelluimmaksi biisiksi nousee herkkä Polun pää.

Kyllä tätä mielellään kuuntelee.