Elle

Seksillä ja väkivallalla leikittelyä

Ohjaaja Paul Verhoevenin uralla on ollut tasaisesti isoja hittejä ja aivan kamalia floppeja. Hiteistä voi mainita esimerkiksi elokuvat Robocop, Starship Troopers ja Total recall.

Mutta uusin Elle-elokuva leikittelee itävaltalaisohjaajan isoimman hitin, eli Basic Instictin teemoilla. Väkivaltaa ja seksiä pursuava ranskaksi tehty elokuva onneksi menee sinne ohjaajan teosten kärkipäähän. Ehkäpä paluu ”eurooppalaisen” elokuvan juurille, toimii tämän ohjaajan käsittelyssä paremmin, kuin muottiin pakotetut jenkkielokuvat.

ELOKUVA ALKAA raisulla raiskauskohtauksella, josta myöhemmin muodostuu pitkälti elokuvan muukin tematiikka. Tässä leffassa on monta tarinaa ja ihmiskohtaloa nivottu yhteen tyylikkäällä tavalla. Kaikki tapahtumat kietoutuvat päähenkilön, raiskatun Michèlen (Isabelle Huppert) ympärille.

Suuren konsolipelifirman johtajana on paljon käsissä pidettäviä lankoja. Uusi hittipeli pitäisi saada pian markkinoille. Samalla raiskaaja lähettelee ahdistelevia viestejä, oma epäonnistuja poika pyörii raskaana olevan idiootti tyttöystävän kanssa kuvioissa, samoin kuin nuori rakastajia käyttävä liiaksi kauneusleikkauksia ottanut äitikin. Naapureistakin löytyy uusia piirteitä ja ex-mieskin aiheuttaa harmeja, ja siinä sivussa pitäisi vielä omaa salarakassuhdetta hoitaa.

Elokuvasta paljastuu väkivallan ja seksiin pakottamisen jonkinlainen fantasia ja oikean maailman rajamaissa kulkeva leikki, joka muuttuu koko ajan tummemmaksi ja synkemmäksi.

RANSKALAISET NÄYTTELIJÄT ovat kaikki loistavia. Varsinkin Huppertista Verhoeven saa kaiken irti. Kertakaikkiaan hieno rooli.

Kuvaus on kaunista ja varsinkin elokuvan musiikki on todella kaunista.

Monen tarinan kuljetus onnistuu hienosti. Pienoinen tylsähkö ja puuduttava osuus sijaitsee leffan keskivälin jälkeen, mutta loppua kohti mennään koko ajan kiihtyvämmällä tahdilla.

Hyvää draamaa ja trilleriä.