Sota apinoiden planeetasta

Eläimellistä draamaa ja idiootteja ihmisiä kahden lajin sotatantereella

Uudelleen lämmitetyt Apinoiden planeetta -elokuvat ovat edenneet jo kolmanteen osaansa. Mielestäni saga kannattaisi jättää tähän, koska elokuva on tyylikäs, siinä on hieno loppu ja se on sarjan paras.

Toki se on ylivenytetty, se on täynnä kliseitä ja järjettömiä tapahtumia, mutta silti se on ihan nautinnollista viihdettä. Erikoistehosteet ovat ihan omaa luokkaansa.

Edellisistä osista tuttu Caesar (Andy Serkis) elää johtamansa apinalauman kanssa metsässä. Mutta saa peräänsä taas Colonelin (Woody Harrelson) johtamat idiootit ihmiset, jotka eivät vaan pysty jättämään näitä älykkäitä apinoita rauhaan. Lopulta taistelun jälkeen, jossa katsoja saa tuntea suurta draamantunnetta, Caesar käskee laumansa lähteä pakoon lähelle autiomaata. Itse hän lähtee kostoretkelle Colonelin perään. Mukaan lyöttäytyy myös kolme muuta apinaa ja puhumaton pikkutyttö.

Colonelin suunnitelmat paljastuvatkin suuremmiksi mitä odotetaan. Hän on nimittäin päättänyt samalla julistaa tuhon lopullekin ihmiskunnalle, ettei mutaatioitunut apinainfluenssa leviäisi hänen apinaorjatyövoimalla rakennettuun sotaisaan linnakkeeseensa. Tästä alkaakin aikamoinen vankilapakokertomus ja lopulta näemme ihmiskunta vastaan ihmiskunta taistelun, jossa apinat jäävät loukkuun keskelle sotatanteretta.

Juonessa on niin paljon epäloogisuuksia, että niitä en tässä edes ala saivarrella. Ja muutenkin käsikirjoittajat ovat saaneet ympättyä leffaan ihan kaiken mahdollisen koko draamankaaresta ja ylikin. Vähempikin olisi riittänyt. Huumoriakin yritetään viljellä Bad Apen (Steve Zahn) kautta ja kyyneleet silmään narusta vedellään hyvinkin ennakoitavasti.

Silti elokuva jaksaa viihdyttää loppuun asti, koko 2 tunnin ja 2o minuutin kestonsa. Toki vankilaosiota olisi voinut hyvinkin tiivistää reilustikin. Ja onhan loppuratkaisussa jo monellakin tavalla hyytävää huumoria. Tyhmä ihminen saa sitä mitä ansaitseekin. Luonto kostaa yllättävällä tavalla.

Tehosteet ovat ihan omaa luokkaansa. Apinoiden persoonallisuudet löytyvät liikkeistä ja varsinkin ilmeistä. Ainakin Andy Serkis alkaa jo olla tehostehahmojen kuningas. Kameran kuvat ovat varsinkin alkupään metsä ja vuoristo kohtauksissa todella näyttäviä.  Ja kannattaa kiinnittää huomiota myös upeasti sävellettyyn musiikkiin. Viihteenä toimivaa rintaan paukuttelua