Wish Upon

Toisaalta näppärä kauhuleffa, mutta toisaalta jo niin nähty

Ensinnäkin on pakko todeta, että on mahtavaa, että tällaiselle pikkupojasta lähtien kauhuleffoista pitäneelle tarjotaan tätä genreä taas nykyään hyvissä määrin. Mutta toisaalta myös on todettava, että yksi kymmenestä enää jaksaa hätkäyttää.

Samoin on tämänkin leffan kohdalla sanottava. Nyt ei ole kyse mistään kolmensadan taalan pikkubudjetti B-kauhuelokuvasta. Vaan mukaan on haalittu ihan ok näyttelijöitäkin.  Silti leffa, periaatteessa hyvästä ideastaan huolimatta ei pelota, eikä tuo tullessaan mitään uusia tuulahduksiakaan, vaikka aihe onkin ihan näpsäkkä.

Äitinsä itsemurhan pienenä nähnyt Clare (Joey King) saa käsiinsä salaperäisen toivomusrasian, joka toteuttaa seitsemän hänen toivettaan. Tottakai koulukiusattu teini käyttää niitä hyödyntääkseen omaa elämäänsä. Rahaa, cool isukki, ja noustakseen koulun mageimmaksi mimmiksi jne. Toiveilla on tietenkin kääntöpuoli. Koska rasia on demonisilla loitsuilla luotu. Hyviä ihmisiä ympäriltä alkaa kuolo korjata ja toiveensa kannattaisi määritellä tarkemmin kuten: Jos haluaa, että koulun ihanin poika olisi ”sairaan” ihastunut häneen – virhe. Mutta pystyykö viimeisillä toiveilla vielä pelastamaan tilanteen?

Elokuva on yllättävänkin hidastempoinen ja se ei itseasiassa ole kovinkaan pelottava. Suurin osa näyttelijöistä onnistuu rooleissaan. Kuolemissa ei verellä mässäillä, eikä niihin olla saatu oikein kauhua ladattua. Ja käsikirjoitus on ihan liian ennalta arvattava. Elokuva on hyvinkin paljon velkaa Final Destination elokuvasarjalle, joka jostain oudosta syystä lukeutuu omiin suosikkeihini!

Elokuva ei missään nimessä ole millään lailla huono. Se on vain ehkä omaan makuun liikaa yläasteikäisille teineille pussailu- ja deittailuleffaksi luotu. Jatko-osia tämä poikinee paljon.