The Beguiled-Lumotut

Hameenhelma heilahtaa, kun outo ja jännittävä mies saapuu eri ikäisten naisten keskuuteen

Ohjaaja Sofia Coppola on tehnyt, miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoisia elokuvia. Pääosin naisista – nuorista naisista. Esikoiselokuva Virgin Suicides oli täysosuma ja taiteellinen hitti. Myös Lost in Translation osoittautui meidän kriitikoiden suosikiksi.

Tällä kertaa mennään metsään. Sienimetsään ja ammutaan hieman sisällisotamaisesti ohi. Vika on ehkä alkuperäisessä käsikirjoituksessa, jonka Sofia on muokannut oman näköisekseen, ei ohjauksessa. Eletään syvässä Amerikan etelässä synkkiä sisällissota vuosia. Tiukahkon tyttökoulun pitäjätär Miss Martha (Nicole Kidman) saa viiden oppilaansa riesaksi vastapuolen haavoittuneen sotilaan McBurneyn (Colin Farrell). Myös pikkuhiljaa kiimaansa heräävä tiukka opettajatar Miss Edvina (Kirsten Dunst) löytää oman seksuaalisuutensa.

Vieras ja niin sanotusti paha mies talossa, sekoittaa koko tyttö ja naislauman sellaiseen feromonipyöritykseen, että siitähän ei hyvää seuraa. Jokainen omalla tavallansa lurkkii havoittuneen miehen sairaspedille. Ja mieshän käyttää häikäilemättä koko naiskööriä hyväkseen. Leffan idea lupaa paljon, mutta antaa vähän.

Ohjaus ja kuvaus on kaunista. Tällä kertaa Coppola uskaltaa olla käyttämättä musiikkia, mikä on hänen aiemmissa elokuvissaan ollut jopa häiritsevän suuri tekijä. Virhe on käsikirjoituksessa. Se ei kanna. Hyvät näyttelijät kulkevat hameissaan pitkin elokuvaa, mutta elokuvan intensiteetti, erotiikka, jännite ja uhkaavuus puuttuu, vaikka katsojalle annetaan paljon pelivaraa luoda puuttuvia palasia mielessään.

Tästä olisi saanut rakennettua niin paljon paremman. Tämä voisi toimia teatterissa paremmin kuin elokuvana. Kukaan näyttelijöistä ei oikeastaan loista. Ei edes yleensä hehkuttamani Elle Fanning. Kidman tekee perustarkan roolinsa, Dunst on yllättävän laimea ja pöhöttynyt ja Farrell on vain aluksi komea partansa kanssa.