Idän pikajunan arvoitus
Klassikko uudelleen tehtynä on vain klassikko uudelleen tehtynä
Hercule Poirotin viikset väpättävät jälleen kerran, kun ratkotaan Idän pikajunan arvoitusta ja sitä kuka murhasi Edward Ratchettin. Tarina nyt sinänsä on jo niin klassikko, että spoilata tätä ei edes oikein voi. Eiköhän tämä kuitenkin ole nähtynä tai luettuna jo niin monta kertaa. Agatha Christien teos julkaistiin jo vuonna 1934 ja se suomennettiinkin jo 1937. Elokuviakin on tehty sekä isolle kankaalle että tv-versioiksi. Monellehan ainoa oikea Poirot on tv-sarjasta tuttu David Suchet.
Tällä kertaa Poirotin viiksien takaa löytyy kuitenkin Kenneth Branagh, joka on myös ohjannut tämän uusiman elokuvaversion. Itse en ole kovinkaan Christien dekkarikirjallisuuden fani, vaikka Christien kirjoituskoneesta onkin yksi maailman parhaista kirjoista syntynytkin, eli Kymmenen pientä neekeripoikaa, ja Poirotiakin olen vain ohimennen katsonut, joten mulle on ihan sama kuka ne viikset naamaansa liimaa. Mielestäni Branagh tekee ihan kelvollisen hyvän belgialaisetsivän roolin.
Istanbulista Pariisiin matkalla olevan Idän pikajunassa siis tapahtuu murha kesken matkan. Juna on lumivyöryn takia jumissa jossain vuoristossa, eli kukaan ei pääse livahtamaan kesken murhatutkimuksien pois paikalta. Yläluokkaista väkeä palvelijoineen, muutama vähän alempaan luokkaan kuuluva ja tietenkin junan henkilökunta lukeutuvat kaikki epäiltyjenlistalle. Pala palalta Poirot alkaa selvittää arvoitusta haastattelemalla kaikkia ja käymällä yhä uudelleen läpi tapahtumien kulkua. Lopulta on aika paljastaa ”yllättävä” loppuratkaisu.
KÄSITTÄÄKSENI ja muistaakseni leffan käsikirjoitus vastaa hyvinkin Christien alkuperäistä teosta. Ja vaikka leffa näyttää hyvältä, niin ajankuvineen kuin lavastuksineen ja kamerakikkailuineen, katsoja silti vähän pitkästyy tämän pari tuntisen leffan aikana. Tiedän, että tokikaan tällaiseen elokuvaan ei olekaan tarkoitus lisätä kierroksia, eikä nopeita leikkauksia, silti peppu alkaa puutumaan.
Ohjaus on soljuvaa ja näyttelijäntyö hyvää. Onhan mukaan saatu sellaisia nimiä kuin Johnny Depp, Michelle Preiffer, William Dafoe, Judi Dench, Olivia Colman ja monta muuta mainiota näyttelijää. Mutta leffa on varmasti mieluisa Christien dekkareiden ja Hercule Poirot faneille. Hyvää tasaista laatua, mutta oliko tämä tarpeellista tehdä? Ja vieläpä isolle kankaalle.
Jatkoakin saattaisi olla luvassa, koska elokuvan lopussa Poirot suuntaa kohti Niiliä. Kuolema Niilillähän on myös yksi Christien suurimmista dekkareista.