Mustanaamio & Diana Rubiinihäät

Nyt keskitytään Mustanaamion kosintaan ja omapäiseen tulevaan Diana vaimoon

Mustanaamio juhlii neljääkymmentä vuottansa siitä, kun Diana ja hän sanoivat toisilleen kyllä. Matka on ollut pitkä, ja epäilyksiä ja jopa ujoutta on matkan varrelle mahtunut, mutta pari elelee edelleen rakastuneina viidakon sydämessä. Kustannus Egmontin kirjaan on koottu liki sataviisikymmentä sivua mustavalkoista sarjakuvaa ja se sisältää kymmenen erilaista tarinaa.

Tarinoita yhdistää yksi sarjakuvahistorian merkittävin, ja seuratuin rakkaustarina. Dianan ja Vaeltavan aaveen yhteisen tien aloittaa kuusi erilaista tarinaa vuosilta 1938-1956. Jokaisessa tarinassa Diana ja Mustanaamio ovat keskiössä. Toki rikollisia rökitetään ja Diana, vaikka itsenäinen ja rohkea nainen onkin, joutuu välillä pulaan, kunnes Mustanaamio hänet pelastaa.

HAUSKIN JAKSO on nimeltään Kihlaus, jossa näemme mustanaamion itseään epäilevän puolen. Ennen kysymyksen suorittamista hän empii: ”Olen taistellut ihmisiä ja eläimiä vastaan, mutta tämä pelottaa minua enemmän”. Diana kuitenkin vastaa myöntyvästi. Mutta tästä menee vielä tovi, ennen kuin saamme heidät naimisiin. Kirjan puolessa välissä hypätään sarjakuvan vuosiin 1970-1978.

Diana on mukana kuvioissa tottakai. Asiassa vain ei ole oikein edetty eteenpäin. Edelleen parissa pätkässä Nastis pohtii, että milloin ja miten hän saisi vihdoin kysyttyä sen viimeisen kysymyksen. Hauskimmat palat tarjoilee pätkä: Salaperäinen kirje. Tarinassa Rex ja Tom-Tom kirjoittavat kosintakirjeen Dianalle Mustanaamion puolesta, mutta tästä alkaakin vyyhti viimein purkautua.

Mustanaamio jopa kuvittelee itsensä tiskaamassa ja vaippoja vaihtamassa. Kumpikin empii tahoillaan. Diana miettii töitänsä YK:ssa, ja että voisiko hän asua pelkästään viidakossa? Lopulta kaikki ratkeaa.Mustanaamio pyytää Dianan äidiltä kättä.

Rouva Palmerin ajatukset ovat sekavat:”Miten he voivat mennä naimisiin? Tuleeko mies tuossa asussa?” Lopulta kirjan viimeisessä luvussa vietetään vuoden superhäät viidakossa. He saavat vuosikymmenien jälkeen toisensa!

Kerrotaan, että Lee Falk kirjoitti tarinoihinsa omaa elämäänsä. Menihänhän naimisiin vaimonsa Elisabethin kanssa vuonna 1976 ja alle vuoden kuluttua näin teki myös sarjakuvakirjan pääparikin viimein.

Alkupään tarinat ovat toki hieman vanhahtavia, mutta silti mielenkiintoisia ajankuvineen. Loppupään tarinoissa tapahtuukin jo vähän enemmän ja huumoriakin löytyy. Hieman turhaan emmitään ja vatvotaan, mutta hyväähän kannattaa odottaa.

Kuvitus on perus Mustanaamio kuvitusta. Lopun neljä tarinaa on kuvittanut yksi Vaeltavan Aaveen tunnetuimmista kuvittajista Sy Barry. Hänen kädenjälkensä on varmasti tuttua Mustanaamion suomalaisfaneille useilta vuosilta.

Hauska, historianhavinaa täynnä oleva kirja. Toimii.

Käsikirjoitus: Lee Falk
Kuvittajat: useita
Käännös: Sirpa Alkunen
Egmont kustannus