Luolamies

Kivikausi kohtaa pronssikauden jalkapallon merkeissä

Uutuus animaatiossa Wallace ja Gromitin luoja Nick Park kertoo jalkapalloisen tarinan esihistorialliselta ajalta, jostain Manchesterin läheltä. Siinä missä Kananlento leffa oli kertakaikkisen riemastuttava ja onnistunut, studion tämän kertainen elokuva ei ihan pääse samoihin sfääreihin tämän uutukaisen kanssa.

Kivikauden poika Tuk, kera lemmikkipossunsa Posson kanssa, kohtaa heimoineen pronnsikauden alistajat, pahan Loordi Noothin johdolla.

Mistään oikeasta historiasta nyt ei tietenkään ole kyse, nimittäin käy ilmi, että pronssikauden tyypit ovat omaksuneet jalkapallon pelaamisen taidon. Tässä kamppailussa kivikauden heimolla on mahdollisuus saada kukoistava laaksonsa takaisin valloittajilta. Käykin ilmi, että jo alkukantaisten luolamaalaustenkin kertomana, heillä on tämä taito jo ollut aikojen alussa. Treeniä ja apua pronssiselta puolelta kaivataan, että laakso olisi taas heidän.

Nick Parkin hahmot ovat jälleen kerran hyvin tunnistettavia pyöreine silmineen ja paksuine huulineen. Silti päähenkilömme ja koko heimo jäävät vain sekavaksi joukkioksi, eivätkä yksilöidy millään lailla koko elokuvan aikana. Juonikin on ehkä jopa turhankin potkupallon ympärillä brittiläisittäin pyörivä, vaikka itse ottelu vastustajahahmoineen onkin elokuvan parasta antia. Ruotsalaistyyppinen vastapuolen pelaaja, Jörgen jääkin koko elokuvasta parhaiten mieleen.

Teknistä taituruutta toki on ihailtava. Muovailuvahahahmot ovat hienosti toteutettuja, sekä kaikki taustat ja ympäristöt. Myös musiikki komppaa vauhdikasta tarinaa hienosti. Mutta loppujen lopuksi hahmojen törmäilyt ja kaatuilut eivät jaksa kovinkaan kauaa naurattaa. Pieniä hauskoja vitsejä vilisee kuvissa koko ajan, sekä myös tekstissä. Paha sanoa miten lapset tähän reagoivat Late lampaan jälkeen? Aikuinen katsoja hieman uupuu ja kyllästyy. Nick Park faneille toki pakollinen katsottava.