The Guardian Angel – Suojelusenkeli

Tositapahtumiin perustuva tarina hypnoosissa tapahtuneesta pankkiryöstöstä

Arto Halonen on ottanut rohkean harppauksen itse kirjoittamallaan, kansainvälistä huomiota ja kiinnostusta keränneellä ohjauksellaan. Eikä suotta. Suojelusenkeli on mielenkiintoinen elokuva, mutta toisaalta myös hieman tasapaksu ja yllätyksetönkin. Mutta upeaa kuvaa ja hienoa näyttelijätyötä.

Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Tanskassa 50-luvulla. Mies tekee pankkiryöstön, jonka aikana ampuu kylmäverisesti kaksi pankkivirkailijaa. Tapausta tutkiva poliisi Anders Olsen (Pilou Absæk) ottaa tapauksen hieman liiankin innostuneena tutkittavakseen. Käy ilmi, että ryöstäjä Pelle Hardrup (Cyron Melville) on ehkä ollut hypnoosin vaikutuksen alaisena. Juttuun sekaantuu myös Pellen vankilatoveri Nielsen (Josh Lukas) ja kuvioihin sotkeutuu myös Olsenin vaimo Marie (Sara Soulié). Poliisipäällikkö ei ota kuuleviin korviinsa koko hypnoosin mahdollisuutta, mutta Olsen on päättänyt ratkaista arvoituksen keinolla millä hyvänsä.

Halonen on kirjoittanut ja ohjannut suomalaisella mittapuulla hienon, jos nyt ei ihan kansainvälisen, niin ainakin pohjoismaisella mittapuulla merkittävän elokuvan. Kuvat 50-luvun Tanskasta ovat uskottavia. Samoin hahmot. Tarina on hieman junnaava ja jopa ennalta arvattava, mutta totuuspohja elokuvaan luo lisää mielenkiintoa. Ja kokonaisuus on uskottava.

Vaikka elokuva voisi olla dekkarimainen aavistus Sherlock Holmesista, se on kuitenkin lähempänä Beck sarjaa. Yhtälailla pohjoismaisuus paistaa läpi. Elokuvan casting on melkein täydellisen onnistunut. En pitänyt Absækista pääosassa. Hänellä ei ole ihan riittävää karismaa kantaa näin ison roolin taakkaa. Lukas onnistuu niljakkaassa roolissaan pääepäiltynä takapiruna. Myös Olsenin etsiväkumppania esittävä Johannes Lassen on oiva valinta, elokuvaan ainoana henkilönä tuomaan edes hieman huumoria suht vakavaan ja kireähköön tarinaan. Melville tuo syytetyn Pellen hahmoon tarvittavaa herkkää syvyyttä.

Ja kolmen K:n roolin tekee Sara Soulié. Kauneutta, karismaa ja kansaivälisyyttä. Tällä suomalais-tanskalaisella nuorella naisella on niitä kaikkea runsaasti. Hän on koko elokuvan helmi. Enkä usko, etteivätkö suuret studiot kohta kilpaile hänestä. Myös Tuomas Kantelisen upea musiikki ansaitsee erityiskiitoksen.

Kyllä tällaisesta elokuvasta voi olla ylpeä. Hienoa Halonen! Tsemppiä kansainvälisille vesille!