D’Moleyk – Myyrien aika

Puhekuplaton scifibzombie sarjakuva toimii upeasti

Joskus pitäisi tämänkin kriitikon lukea tarkemmin etukansi ja varsinkin takakansi ennen kuin alkaa ahmimaan sarjakuvaa suuna päänä. Nimittäin tajusin vasta puolessa välissä, että luen tai itseasiassa katselen suomalaista sarjakuvaa. Toisaalta sarjakuvan lähes tekstittömyys ja jotenkin hyvin eurooppalainen fiilis tekivät sen.

Juoni on yksinkertainen, mutta samalla se liikkuu monissa sfääreissä. Nuori tyttö löytää kapselista myyränkaltaisen otuksen ja ottaa tämän suojatikseen. Outo, hengenkaltainen valtaa samalla tytön.

Sekä tytössä, että myyrässä tapahtuu outoja fysiologisia muutoksia. Tytön kivääri kädessä törttöilevä juoppo isä epäilee jotain. Asiat etenevät pisteestä toiseen ja kohta saamme seurata hyvinkin mielenkiintoista tarinaa, jossa yhdistyvät avaruuden muukalaiset ja zombiet ja niiden mukana zombieapocalypse. Tarina kuljettaa tyttöä kohti Helsinkiä ja tarinan ratkaisua. Ehkä?

Pidän Miha Rinteen tavasta kuljettaa tarinaa ilman tekstiä. Se on hidastempoinen tapa kertoa stooria eteenpäin, mutta samalla pakottaa lukijan keskittymään kuviin ja näin ollen tarina selkoistuu enemmän, jättäen samalla lukijalle valtaa ymmärtää asiat haluamallaan tavalla. 

Rinteen taide on kaunista, tyylikästä, yksinkertaista ja kansainvälistä. Väittäisin, että tarina on ollut alunperin mustavalkoinen (julkaistu Tähtivaeltaja lehdessä 2013-2016). Nyt näemme kuitenkin eräänlaisen väritetyn version.

Lisäksi ablumissa on kattava tekijä haastattelu, bonusmateriaalia ja luonnoksia.

Joskus tekstitys tappaa sarjakuvan taidetta. Tällä kertaa mykkä sarjakuva on vain yksinkertaisen kaunista.