Deadpool 2

On kyllä kova homma ylittää ensimmäinen osa

Voi kiesus mikä leffa! Jo ensimmäinen osa oli kaikessa riettaudessaan ja räävittömyydessään täysi viiden tähden leffa. Tälle antaisin jopa enemmän, jos asteikko vain riittäisi. Tästä ei nimittäin jatko-osa parane. Kaikkea on enemmän. Raakuuksia, hemmetin sairasta huumoria ja mäiskettä. Ykkösosa latasi sellaiset odotukset tähän, että mitenkähän tässä käy, mutta onneksi kävi näin upeasti. Tälläkään kertaa ei olla unohdettu juonellista käsikirjoitusta, eli ei mennä siitä missä aita on matalin ja luoteta vain vitseihin ja mäiskintään. Tästä pitää huolen ensimmäisen osan kirjoitustiimi.

Wadea aka Deadpoolia (saakelin kova Ryan Reynolds) kohtaa leffan alkumetreillä rankka kolhu elämässä, joten hänen on haettava elämäntarkoitustansa. Kohteeksi päätyy nuori uusiseelantilainen mutantti Russell, jonka kyky on syökseä tulta käsistään. Tässä vaiheessa kuvioihin iskeytyy myös yksi omista Marvel-maailman mielestäni cooleimmista tyypeistä, Cable. Tämä aikamatkustaja on tullut, kuin Terminator ikään, tulevaisuudesta tappamaan Russelin, koska tulevaisuudessa tästä on tullut paha paha mutantti. Tämähän ei Deadpoolille käy, joten näemme muutamia loistavan vauhdikkaita yhteenottoja Cablen ja hänen välillään.

Deadpool myös kokooa ympärilleen X-Force-joukon, joka nyt ei ihan ole sieltä ihan parhaasta päästä. Mukana joukossa myös Domino, jota varmasti tulemme näkemään jatkossakin, onhan hän yksi X-Forcen kantavia voimia sarjakuvissa. Russel onnistuu saamaan kimppaansa yhden Marvel maailman kovimmista tyypeistä. Jätetään hahmo nyt mainitsematta, ettei liikoja spoilata. Lopulta Cablen on lyötävä hynttyyt yhteen Deadpoolin, X-Forcen rippeiden ja tietenkin X-Man Kolossin kanssa pysäyttääkseen kaksikko.

Leffa on sairas sairaampi sairain. Mikään ei edelleenkään ole pyhää, kaikesta ja kaikista väännetään loistavaa läppää ja vitsiä. DC-n hahmoille kettuillaan oikein olan takaa, varsinkin Reynoldsin itsensä esittämä Vihreä lyhty saa kunnon tylytystä.

Aseet laulavat, miekat heiluvat ja irtojäsenien määrä kankaalla on valtava. Verellä ja aivomassalla mässäillään. Myös ihmisruumiin erilaiset vääntymä ja katkeamiskuolemat sylkäistään ihanan ällöttävästi katsojien silmille. Onneksi tämä ei ole 3D-leffa. Homoläppää tulee paljon. Se toisaalta myös kertoo Daedpool hahmon kaksijakoisuudesta. Varsinkin Kolossin kaapissa olosta otetaan kaikki irti, Peter Rasputinhan on joissain X-Men sarjakuvissa gay. Myös kikkeli ja pyllyhuumoria riittää. Ehkä lopun pääpahiksen kohdalla mennään jo (pers)karvan verran ylikin hyvän huonossa maussa. So what.

Cable on Marvel universumin mielenkiintoisimpia hahmoja. Ja nyt kun hänet näki lihana ja verenä Josh Brolinin esittämänä, olin 100 prosenttisesti myyty. Nappi valinta näyttelemään häntä. Oudointa tosin on, että hänhän on ollut aiemmissa leffoissa myös Thanos. Eli tullaanko Brolin näkemään tulevissa elokuvissa tuplaroolissa?
Myös X-Force joukkion syntyä lämmitellään mainiosti. Cablehan sarjakuvissa ottaa joukon johtaakseen. Toivottavati siis saamme tämänkin kokoonpanon valkokankaalle koko komeudessaan piakkoin.

Mutta kovaa kamaa tämä on. Ei tähän riitä yksi tai kaksi katsomiskertaa, että tuolta bongaa kaiken mahdollisen läpän ja nippelitiedon. Mutta kyllä näin huikean pläjäyksen mielellään haluaakin katsoa useasti. Nyt sitten odottelemaan muita tämän vuoden Marvel elokuvia jännityksellä. Sori DC, te poljette kyllä niin kaukana takana leffojen saralla.