Nylon Beat Tammerfest 2018
Minun ja Nylon Beatin historia on suht pitkähkö. Tottakai olin kuunnellut tyttöjen tuotantoa jo ensimmäisistä sinkkulohkaisuista alkaen. Ei kukaan voinut olla kuulematta Teflon lovea tai Satasen lainaa. Silloin vielä hieman hihitellen kuuntelin tyttöjen biisejä ja jonkin festarikeikankin olin puolihuolimattomasti takarivistä käynyt kurkkaamassa.
Mimmit kuitenkin buustasivat ihan täysillä, kun vuoden 1998 joulukuussa julkaistiin uusi biisi Viimeinen. Syntikkataustat oli heitetty taka-alalle ja nyt biisit soitti oikea bändi. Heti seuraavan vuoden alussa julkaistu pitkäsoitto todisti, että tällainen muutos oli hyvästä ja se nosti tytöt uudelle tasolle. Pikkutytöistä kuoriutui aivan varteenotettavia keikkailijoita. Suomen huippumuusikot bändissä vahvistivat lavakarismaa ja aikuisempi rockimpi yleisö löysi Jonnan ja Erinin uudella tavalla.
TUOLLOIN MINÄKIN lähdin mielelläni katsomaan Nylon Beatin keikkoja. Nähtyjä keikkoja kerääntyi vuosien mittaan jotain parin, kolmenkymmenen paikkeilla. Ja meno oli lavalla ja keikoilla aika villiä. Varmasti monen monta juttua, tyttöjen alkoholin käytöstä ja kaikesta muustakin on kuultu ja niitä on väritettykin. Mutta toisaalta hei, nyt nää mimmit oli aitoja rokkistaroja ja pitäähän niitä elkeitäkin olla silloin sopivasti. Muutamia kertoja olen tyttöjen kanssa päässyt pieniin juttutuokioihinkin ja kerran Jonna, jo edes menneen Tamperelaisen yökerho Senssin keikalla, lainasi vaaleansinilinssisiä aurinkolaseja minulta.
Vuonna 2003 tytöt lopettivat keikkailun. Tottakai se suretti, mutta toisaalta myös ymmärrän sen, miten paljon keikkaelämä syö ihmistä. Ja kun sitä duon toisen osapuolen naamaa katselee siinä lavalla vieressään vuosikaudet, on ihan ymmärrettävää ottaa etäisyyttä.
Vuonna 2007 Jonna ja Erin kuitenkin tekivät vielä kolme erikoiskeikkaa. Tampereella he kävivät lämppäämässä legendaarista Toto yhtyettä, ja nyt on pakko tunnustaa, että kävin paikanpäällä Ratinassa katsomassa vain Nylon Beatin keikan, ja kun Toto aloitteli settiään, poistuin paikalta.
TÄNÄ VUONNA tytöt, tai anteeksi naiset heittivät useamman keikan eri festareilla ja harmikseni kiireinen kesä piti huolen, että pääsin vain ja ainoastaan tämän Tammerfestin keikan näkemään. Ja onneksi näinkin. Tammerfesthan teki päätös lauantainaan kaikkien aikojen yleisöennätyksen – ja koko festarien aikana paikalla oli yhteensä 29 500 musiikinystävää. Ja ainakin Nylon Beatin noustessa lavalle tuntui ja kuulosti siltä että, kaikki olivat tulleet juurikin Naikkareita katsomaan.
Keikka oli kaikkinensa toimiva. Bändi oli se alkuperäinen rautaisten ammattilaisten kokoonpano. Tanssijat toivat isolle lavakeikalle hyvää lisätunnelmaa, toisaalta ilman heitäkin olisi toki pärjätty. Erin ja Jonna vetivät ne kaikki tunnetuimmat biisinsä huikealla ja varmalla otteella. Keikka oli ehkä hieman kliiniseksi hiottu ja turhankin harjoiteltu, jopa välispiikkejä myöten. Itse jäin hieman kaipaamaan niitä hulluja nuoria naisia, jotka saattoivat keikoilla tehdä ihan mitä vaan ja välispiikeissäkin tyttöjen suusta saattoi päästä ihan mitä vaan sammakoita.
MUTTA YLEISÖ sai varmasti sen mitä oli tullut hakemaan ja noin isolla katsojamassalla tuttujen biisien yhteislaulu kuulosti tuhdin mahtavalta. Uskon, että koko Tampereen keskusta kuuli Nannannaan. Keikan jälkeen näki, että kaikilla oli hyvä mieli, niin yleisössä, kuin lavallakin. Saatoin itsekin hieman herkistyä viimeisten tahtien raikuessa Ratinassa.
KUMPIKIN ON Nylon Beatin hajoamisen jälkeen keskittynyt omiin musiikkiprojekteihinsa. Erin kiertää maata tasaisesti keikkaillen ja laulattaa aikuista yleisöä Vanha nainen hunningolla kappaleellaan sekä useilla muilla hiteillään. Ja Erinin keikkoja käynkin aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa.
Jonna ehti tehdä soololevynsä ennen Eriniä. Muutaman radiohitin jälkeen ura kuitenkin vähän karahti karikolle. Se on sinänsä hieman harmillista, koska ainakin itse olen Jonnan levyn suuri fani, ja se soi listoillani useasti. Uskoisin, että levyn julkaisu ajankohta oli hieman hankala, sillä jos oikein muistan, silloin taisi tulla samaan aikaan musiikkia monelta muultakin uudelta suomalaiselta naislaulajalta. Olikohan niin, että Chisua ja Jenni Vartiaista soitettiin silloin todella paljon? Uusiakin biisejä on tullut, mutta ne eivät ole kovin suureen radiosoittoon päätyneet. Mutta jospa ura lähtisi nousuun tämän kesän Nylon Beat kiertueen jälkeen. Toivon niin, koska Jonnalla on upea persoonallinen ääni.
EI MUUTA kuin aivan huikeaa jatkoa kummallekin, yhdessä ja erikseen. Ja kiitos upeista hetkistä, jotka olen teidän kanssanne ja teidän musiikin kanssa saanut viettää. Ja toivottavasti taas vaikka kymmenen vuoden kuluttua pääsemme näkemään jonkinlaisen kesäkiertueen?
