The Meg

Isompi hai kuin tappajahai, on vauhdikkaampi ja jännittävämpi

Hui Hai! -leffoja on tehty varmaan satoja. Toki ihka ensimmäinen, joka sai ihmiset miettimään veteen menemistä oli Tappajahai (1975, Steven Spielberg). Mutta kyllähän tuota ajanhammas on nakertanut, vaikka klassikosta onkin kyse. Sittemmin on nähty halvoissa B-luokan leffoissa aavikkohaita, dinosaurushaita, viisi päisiä haita, unohtamatta tietenkään kohta jo kuudenteen osaansa venytettyä haivitsiä, Sharknado. Jollain pervolla tavalla olen kuitenkin aina tykännyt Renny Harlinin Deep Blue Sea leffasta (joka muuten sai myös jatko-osan tänä vuonna). Tässä on jotain samaa asennetta kuin Harlinin leffassa.

Elokuvan ensimmäinen kolmannes esittelee meille pääsankari Jonaksen (Jason Stantham), joka pieleen menneen pelastustehtävän jälkeen saadaan vuosien päästä houkuteltua uudelleen samankaltaiseen tehtävään. 

Merenalaisessa laboratoriossa on nimittäin huomattu, että Mariaanien haudan pohja ei olekaan pohja, vaan sen alla onkin vielä toinen maailma. Tätä tutkiessa joudutaan tietenkin liriin ja saadaan vapautettua syövereistä Megalodon, suurin koskaan maailmassa elänyt merenelävä, ja hirvittävä suurisuinen haipeto. 

Toisessa kolmanneksessa Meg kiusaa merenalaista labraa ja joukkoa eripuraisia tutkijoita. Myös pientä romanssia viritellään, sekä kuvioissa pyörii yksi pakollinen lapsikin. Tällä kertaa ihan siedettäväksi kirjoitettu rooli kylläkin.

Viimeinen kolmannes onkin sitten todellista vedenalaissukkuloiden suhinaa, kun pitäisi estää Megin pääsy syömään suositun rannan kaikkia vedessä viihtyviä ihmisiä. Eli periaatteessa pelastaa koko ihmiskunta.

Onhan tarina aikamoinen satuseppojen viritelmä, mutta se on mitä loistavinta viihdettä. Mitä enemmän idiootit ihmiset toilailevat ja sörkkivät meren rauhaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kuolo kohtaa Megin hampaissa. Muutamat roolit on kirjoitettu juuri niin ärsyttäviksi, kuin pitääkin, että toivoo evän ilmestyvän pian pintaan. Muutenkin, vaikka leffa suht veretön onkin, porukkaa joutuu hain vatsaan aika paljon. Toisaalta jos olet vuosisatoja, ellet tuhansia uinunut Mariaanien haudan pohjimmalla pohjalla, kyllä kai siinä alkaa nälkäkin jo olla.

Silti leffa pitää otteessaan, on pääosin jopa ihan jännittäväkin, ja jopa hieman huumoriakin löytyy, mutta ei liikaa, tehdäkseen tästä kuitenkin näyttävillä erikoistehosteilla ja suurella budjetilla tehdyn naamioidun B-luokan leffan, kuten esim tämän kesän Skyscraper oli. 

3D oli oikeastaan aika turha, joissain merenalaiskohtauksissa ilo katsoa, ja jotain sinkautettiin kohti katsojan pläsiäkin, mutta toimii yhtä hyvin 2D:näkin. 

Oikeastaan turha edes mainita muiden leffatähtien nimiä, vaikka moni heistä ihan tunnettu onkin, suurin osa kuitenkin päätyy kalanruuaksi. Sen sijaan Stantham omalla jylheällä jykevyydellään onnistuu tekemään ihan hyvän roolin uskomattomiin merellisiin suorituksiin kykenevänä sankarina. 

Trailerissa olette jo periaatteessa kaiken nähneet, mutta kyllä siellä muutama ilahduttava ja säikäyttäväkin yllätys on jätetty ihan teatterissa tsekattavaksi.

Katastrofi ja eläimet tappaa ihmisiä viihdettä parhaimmasta päästä.