Hattaraa ja pelkotiloja

Tästä on hattarat kaukana, enemmänkin pelkotiloja ja suoria totuuksia

Ahaa-teatteri uskaltaa ja jaksaa vuosi vuodelta tuottaa koko ajan pelottavan nopeasti kehittyvälle nykynuorisolle tematiikaltaan soveltuvia näytelmiä. Ja hemmetti vieköön, joka kerta yleisö yllättyy. Tällä kertaa ollaan kuunneltu Suomen nuoria. Ohjaaja-käsikirjoittaja Miika Muranen otti hienon haasteen vastaan, kuunteli ja haastatteli nuoria ympäri Suomen. Aiheena ja kysymyksinä olivat, mistä he unelmoivat ja mitä he pelkäävät? Rankkoja aiheita suoraan kysyttynä. Mitä jos meiltä aikuisilta kysyttäisiin samat kysymykset? Miten meidän ajatusmaailma on muuttunut siitä teiniydestä? Ovatko pelot samoja?

Kyllä meitä aikuisia katsomossa naurattaa, itkettää ja jopa pelottaakin. Muranen on ohjannut hienon episodinäytelmän  yhdellätoista kohtauksella. Jokainen on täysin erilainen. On opettajan, vanhempien ja oppilaan välinen luokkahuonekeskustelu, paineita sen ”eka kerran” harrastamiseen, tubettajaa, kesätyöhaastattelua ja montaa muuta.

Näytelmä on komedia, vaikka siltä ei aina tunnu. Aiheet ovat hankalia, vakavia ja meille kaikille joskus koettuja. Siksi niille on helppo nauraa, mutta ne saavat myös silmät kostumaan.

Upeita olivat muun muassa 15 vuotiaan Maijun, joka omien sanojensa mukaan on kotoisin perslävestä, kesämuistelu mansikkapehmiksen makuisesta suudelmasta, ventovieraan tytön kanssa sateessa. Unelma.

Toinen kohtaus kertoi teiniparista mökillä, pojan peloista. Itseasiassa kohtaus oli niin pelottavan ärsyttävästi luotu kauhuelementeillään, että yleisö kirkui. Pelko.

Myös ”salaisuus” niminen episodi kaikessa kertomisen ja paljastamisen kihelmöinnissään oli upea. Salaisuus, jota pitkästi pimitetään, oli upea ja musiikkivideomainen toteutus lauluineen huikea. Unelma.

Myös Sannin, Jenni Vartiaisen ja Cheekin musiikkia ja uraa, sekä tvn laulukilpailuja parodioiva pätkä Unelmatehdas pysäytti musiikillaan. Unelma ja Pelko.

Kaikki episodit toimivat. Aikuinen seuraa mielenkiinnolla, teinien elämää, teiniyleisö ostaa näytelmän ihan varmasti, koska se on niin tätä päivää.

Muranen on nero sekä käsikirjoittajana ja ohjaajana. Se nyt on jo aiemminkin todettu. Harmi kun menetämme miehen sinne pohjoisen syövereihin. 

Musiikista vastaava Tony Sikström tekee myöskin taaskin saakelin upeaa duunia. Ostaisin näytelmän soundtrackin.

Projisoinnit ja äänimaisema, lavastus, puvut, peruukit. Hemmetti vaatteenvaihtoineen kaikkineen kaikki toimii. 

Upea näytelmä upeine näyttelijöineen. Mulla on ollut ilo seurata Ahaan näyttelijöitä eri kokoonpanoilla yli 20 vuotta. Nyt on sellainen kombo kyseessä, että homma tuntuu huikean hyvältä. Kiitos teille Jenni, Jussi, Satu ja Alexander. Oli ilo ja kunnia seurata työskentelyänne. Toivottavasti vielä monta kertaa.

Ihanat nuoret, kiitos kun annoitte äänenne ja mielipiteenne haastatteluissa meidän kuultaviksi!

Lukekaa myös Murasen hieno ohjaaja. Sana. Se on kaunis teksti.

Ja se lopun projisointi teksti, missä perhekoti mainittiin, sai mut kyyneliin. 

En mä voi kun antaa tälle täydet. Huikean hyvä, opettavainen (meille aikuisille), hauska, surullinen ja pelottava.