It Came from the Desert

Sopivan pöljää viihdettä pienellä budjetilla

Alun perin vuonna 1989 julkaistu peli ja sen jatko-osa ottivat ideansa muun muassa 50-luvun B-luokan  mutanttikauhuelokuvista. Varsinkin vuoden 1954 elokuva Them, esitteli jättimäiset muurahaiset.

Ohjaaja Marko Mäkilaakso (Yeti) tunnustautuukin tällaisten elokuvien faniksi. Elokuvan jälkeisessä pressitilaisuudessa hän kertoo intohimostaan näihin elokuviin. Hän olisi halunnut, että It Came from the Desert olisi sijoittunut ajallisesti enemmän menneisyyteen, mutta elokuvan budjetti tuli vastaan. Siksipä elokuvasta tulikin eräänlainen itsenäinen jatko-osa pelien sarjaan.

Toimiihan se elokuva näinkin, kunhan muistaa ottaa mukaan reipasta asennetta B-luokan elokuvia kohtaan ja yrittää unohtaa pienen budjetin, päättömän juonen ja hieman kököt näyttelijät.

Kaverukset Brian (Harry Lister Smith, God’s Own Country) ja Lukas (Alex Mills, Viikingit) ovat intohimoisia prätkällä ajelijoita. Brianin kyky on virittää ne äärimmilleen ja Lukas on taitava ajaja. 

Jossain pikkukaupungin läheisyydessä autiomaasss on bileet. Prätkät mukaan ja ujon Brianin mielitietty Lisakin (Vanessa Grasse, Leatherface) napataan messiin.

Pian biletyksen keskellä, lähistöltä löytyy armeijan hylätty tukikohta ja lauma alkoholia sikiämiseen tarvitsevia jättimuurahaisia liittyy bileisiin. Ruumiita kasaantuu, prätkillä huristellaan, lempikin leiskuu ja paljon epäuskottavia kohtauksia nähdään.

Tällaisia leffoja on vaikea arvioida. Mieli tekisi antaa enemmänkin tähtiä, mutta koska elokuva on, oli se sitten tarkoitus, tai ei, aika huono, sille ei voi antaa kuin yhden tähden hyvästä yrityksestä. Toisaalta rakkaus tämän elokuvan tekemiseen kuultaa kuitenkin niin selkeästi läpi, että siitä tulee toinen tähti.

Käsikirjoitus on kunnolla kieliposkella rustattu, dialogi on pääosassa kömpelöä, ja niin ovat näyttelijätkin. Onko vika ohjauksessa, pienessä budjetissa vai kiireellä aikataululla etenemisessä?

Leffan muurahaiset ovat Suomessa digipajassa tehtyjä. Siitä plussaa. Samoin Santa Cruzin musiikista.

Jostain sitä kuitenkin on aloitettava uransa rapakon takana. Herran Yeti elokuva oli varmasti vain harjoitusta. Muistetaan kuitenkin, että esimerkiksi Renny Harlinin Vankila-elokuvan budjetti oli yli kolminkertainen tähän verrattuna. 

Sydämestäni toivon Mäkilaaksolle onnea ja menestystä tuleviin projekteihin.