Kinky Boots

Erilaisuuden, ystävyyden ja ennakkoluulottomuuden riemua

Helsingin Kaupunginteatterin odotettu Kinky Boots sai ensi-iltansa viime torstaina. Jännitystä kasvatti varmastikin fakta, että teos on kansainvälisesti nopeasti rakastetun musikaalin statukselle kasvanut ja, jonka on säveltänyt Cyndi Lauper ja käsikirjoittanut Harvey Fierstein. Näytelmä lunastaa odotukset jo aivan alkumetreiltä saakka. Helsingin Kaupunginteatteri on saanut näytelmän, joka todella täyttää koko suuren näyttämön suurilla tunteillaan ja kilometrin mittaisilla säärillään.

Kinky Boots -musikaali perustuu saman nimiseen brittielokuvaan.

Kinky Boots musikaali pohjautuu tositapahtumiin (not kidding) perustuvaan brittielokuvaan vuodelta 2005. Eletään 2000-luvun alkua ja kenkätehtailijan poika Charlie Price (jälleen huikea Petrus Kähkönen) haluaisi luoda uraansa tyttöystävänsä Nicola (Raili Raitalan) kanssa Lontoossa. Sattumalta Charlien isä kuolee ja hänen käsiinsä jää yhtäkkiä konkurssikypsä miesten kenkätehdas Keski-Englannissa sali täynnä työntekijöitä ja varastollinen kenkiä, jotka eivät enää mene kaupaksi. Kohtalo puuttuu peliin ja epätoivoinen kenkätehtailija löytää itsensä korjaamasta Lola-nimisen (Lauri Mikkola) drag queenin katkennutta korkoa tämän takahuoneessa. Charlie saakin tästä idean: Price&Son alkaakin tekemään tietynlaisten miesten kenkien sijaan tietynlaisia kenkiä tietynlaisille miehille.

Kinky Boots on näytelmänä erilaisuuden ja ennakkoluulottomuuden sinfoniaa ja se antaa, ehkä vähän kliseisenkin, oppitunnin suvaitsevaisuudesta. Näytelmää katsoessa on vaikeaa uskoa, että laulajana tunnetulle Laurille ovat korkokengät ja dragkulttuuri olleet melko tuntemattomia ennen roolia. Kuukausien harjoittelulla Mikkola kuitenkin hallitsee liikkeet ja maneerit aivan uskomattomalla tarkkuudella. Lolan Enkelit, kuusi upeaa dragia, tanssivat ja laulavat niin ikään mahtavalla energialla läpi koko shown Lolan rinnalla.

Ei voi muutakaan castia kyllä energian puutteesta syyttää – tehdastyöläisten joukko luo elävän ja laulavan canvaksen tälle paljettiunelmalle. Toki tehdastyöläisistä nousee esiin vahvasti muun muassa antisankari, jäyhä Don (Tero Koponen) sekä Lauren (kaunisääninen Anna Victoria Eriksson), josta muodostuu Charlien juureva ihastus. Kolmiodraamaa ei voi välttää Laurenin, Charlien ja kaupunkielämää ja kalliita kenkiä ihannoivan Nicolan välillä.

Kinky Bootsin musiikki 10-henkisen orkesterin ja Eeva Konnun johdolla tempaa yleisön mukaansa ja tekee vaikeaksi istua paikoillaan. Tämän musikaalin mukana pitäisi jorata seisaaltaan. Näytelmän ammentaa 60–80-lukujen soulista, discosta ja popista ja Cyndi Lauperin kädenjälki kuuluu hyvällä tavalla läpi. Musikaalien ohjaajamestariksi noussut Samuel Harjanne on ohjannut Kinky Bootsin vankalla kädellä – tässä on selkeästi saatu kiteytettyä varmasti autenttinen Kinky Boots -fiilis. Harjanne on samaan aikaan ohjannut Tampereen Työväenteatterin isolle näyttämölle Billy Elliot -musikaalia, joka ammentaa samankaltaisia teemoista: erilaisuuden ja itsensä hyväksymisestä ja brittiläisestä työväenluokasta.