Glass

Harmittavan huono Glass punoo jatkoa huippuohjaajan kahdelle hittielokuvalle: Unbreakable (2000) ja Split (2016)

Hemmetti ja monta kirosanaa tässä vaiheessa. M. Night Shyamalan on ollut aikamme nerokkaimpia käsikirjottajia ja ohjaajia. Kahden elokuvan jatko-osa menee kyllä valitettavan metsään, vaikka odotukset ovat korkealla.

Tapasimme elokuvassa Unbreakable vastakohdat David Dunnin (Bruce Willis) särkymättömänänä supersankarina, ja aina herkästi luunsa katkovana nerona Elijahin (Samuel L. Jackson). Ja monta vuotta myöhemmin monta sivupersoonaa päässänsä (ja kropassansa) pitävän Denniksen (James McAvoy), elokuvassa Split.

Nyt kaikki kolme on sattumusten kautta saatu Raven Hillin psykiatriselle osastolle. Kaikki kolme kantavat kaunaa toisilleen, suunnittelevat sarjakuvamaisesti paluuta yleisöntietouteen, ja pakenevat valvovan tohtorin (Sarah Paulson) silmien alta, heti kun puolitoistatuntinen alkuhiipimä välttää. 

Mukana edellisistä leffoista tuttu äitihahmo, selviytyjäsankaritar ja poika. Edellisistä leffoista tottakai. Hyvä sinänsä, että alkuperäiset näyttelijät, jopa 17 vuoden jälkeen ensimmäisestä on saatu mukaan. Tarkoituksena olisi näyttää maailmalle, että superhero ihmisiä löytyy. Siinäpä juoni.

HARMITTAA JA veetuttaa. Aihe kahden erilaisen, saman ohjaajan elokuvan yhdistämisestä jatko-osaksi on hersyttävän kutkuttava. Mutta kun mikään ei oikein toimi. Ei edes ohjaajan oma cameo-rooli. Unbreaklable on hyvä. Split on hyvä. Mutta tämä on ärsyttävän huono. Toki se jonkinmoinen twistikin lopusta löytyy, mielestäni kyllä suorastaan luvattoman heikko.

Käsikirjoitus on tylsä, ohjaus luottaa vain pitkiin kasvokuvauksiin ja monologeihin, joissa ehtii vain laskea näyttelijöiden ylipitkiä pappakulmakarvoja. Idea olisi ehkä toimiva, jos sen antaisi jollekin muille? Itse tykkään Shyamalanin kahdesta muusta todella oudoista elokuvista: The Village ja The Visit. Katsokaa mielummin ne.

Iso pettymys. Katson nyt ehkä järjestyksessä Unbreakablen, Splitin, Villagen, Kuudennen aistin ja Visitin… ja odotan ohjaajana ja käsikirjoittajana kunnioittamani duden uutta nousua. Niin, ja älkää unohtako Lady in the Wateria. Ei se niin huono ole.