Rakkauskirjeitä 

Yksinkertaista, kaunista ja koskettavaa

Tänä keväänä Tampereella on ollut kyllä huikean hienoja ensi-iltoja. Teemoiltaan ihan laidasta laitaan ja myös visuaalisesti hyvin erilaisia esityksiä. Tämän illan esitys, Rakkauskirjeitä, on ehdottomasti yksi pelkistetyimmistä lavalla, varsinkaan päälavalla, koskaan näkemistäni. Mutta ei siihen tarvita kuin kaksi huippunäyttelijää, pöytä, kaksi tuolia, hieno teksti ja vastaanottavainen yleisö. Ja yleisö palkitsi kaiken tämän aplooderaamalla kiitoksissa seisten.

Näytelmä etenee niin, että kaksi hahmoa Andy (Esko Roine) ja Melissa (Seela Sella) lukevat pöydän ääressä toisilleen kirjoittamiaan kirjeitä, koko elämänsä ajalta. Alkaen luokassa lähetetyistä paperilapuista, käyden nuoruuden ja teini-iän läpi, sekä koko elämän skaalan avioliittoineen, lapsineen, kohtaloineen, aivan loppuun saakka.

Kirjeet ovat se juttu, mikä kietoo nämä kaksi ihmistä toisiinsa. Rakkauttakin löytyy, ei välttämättä aina edes fyysistä, vain tunteita kirjeissä. Itseasiassa elämä vie heitä koko ajan eri puolille maailmaa. He eivät edes montaa kertaa kohtaa fyysisesti vaan tärkeiden kirjeiden kautta henkisesti.

Täysin erilaiset persoonat. Andy on vakaasti elämässään eteenpäin pyrkivä ja haluaa luoda uraa aina politiikkaan asti. Melissa taas hyvinkin taiteellinen persoona. Rikkaan perheen tyttönä hänellä on mahdollisuus toteuttaa taiteellisia ambitioitaan. Ja kuten taitelijoille monesti käy, astuu myös alkoholi elämään.

R. Gurneyn teksti on lähes täydellinen. Se on kiinnostava ja koukuttava. Juha Lehtola on tehnyt upean suomennoksen. Mutta näytelmän tähdet ovat upeat Roine ja Sella. Ikää kummallakin, silti kumpikin selviytyy esityksestä, sen hahmojen nuoruudesta vanhoille päiville asti täysin luontevasti, vangiten katsojat pienillä tarkoilla eleillään ja ilmeillään. Näyttelijät ja teksti muuntautuvat varmasti joka esityksessä. Sen varaan on varmasti laskettu. Siksi jokainen kerta on uniikki.

Ei varmasti kaikille mieleen. Jos haluat näyttämölle liikettä, valoja, lavasteita ja spektaakkelin, tämä ei ole sinua varten. Itse pidin tekstin tuomasta lämpimästä fiiliksestä, sen ajattomuudesta, sopivasta temposta ja ehdottomasti yksinkertaisesta ja kauniista kokemuksesta. Näytelmä soveltuu myös monipuolisesti eri ikäisille katsojille, kaikille jotka arvostavat hyvää teatteria.