Sandman Deluxe kirja 8
Tarinoita maailmanlopun majatalosta
Sandman sarja on nyt saanut jo kahdeksannen osansa suomennettuun muotoon. Harmi sinänsä, että näitä paksuja opuksia on siis enää kaksi suomentamatta. Mutta eipä murehdita sitä vielä, vaan nautitaan unen valtiaan tarinoista.
Tällä kertaa seikkailumme vie meidät jonnekin ”ei kenenkään maalle” maailmanlopun majataloon.
Alussa kohtaamme päähenkilömme, miehen ja naisen, jotka autokolarin jälkeen etsivät turvaa täältä salaperäisestä erilaisten ihmisten ja olentojen täyttämästä kievarista. Tuoppien ja lasillisien äärellä kuulemme periaatteessa kuusi erilaista tarinaa. Ulos ei ole menemistä, sillä siellä riehuu todellisuusmyrsky. Siksi aikaa on tapettava näitä tarinoita kuunnellen.
Ensimmäinen tarina kertoo miehestä, joka jää jonkinlaiseen ulottuvuuksien kerrostumaan kahden kaupungin väliin. Tarinassa vierailee myös Sandmanin pikkusisko Kuolema.
Toinen tarina onkin kirjan paras. Se on tarina miespuolisesta keijusta jossain menneisyydessä. Hänellä on tehtävä hoidettavanaan. Kolmas kertomus vie meidät merimatkalle ajassa, kun laivat olivat vielä puuta ja purjeet liehuivat. Kohtaamme myös merihirviön ja kuulemme tarinan tarinan sisällä, Intialaisen ooetuksen.
Seuraava kertomus on myös mielenkiintoinen. Siinä näemme nuorukaisen, joka Pomo hymiön avulla pääsee Amerikan nuorimpana presidentiksi. Myös tuttumme Uni ja Kuolema ovat vahvasti läsnä.
Toiseksi viimeisessä tarinassa vierailemme Nekropoliksen kaupungissa ja opimme kaikki viisi hautaamistapaa.
Tarinajatkumon päätteeksi selvennetään vielä hieman maailmanlopun majataloa, ja katsomme ketkä poistuvat sieltä myrskyn päätyttyä, ja ketkä jäävät sinne ikuisten tarinoiden pauloihin.
Alkuperäiset lehtien numerot ovat 51–56. Lisäksi kirja sisältää enemmänkin Sandmanin kansia kuvittaneen Dave McKeanin ja Neil Gaimanin lyhyttarinan Kala kuivalla maalla. Se on kaunis ja omituinen. Lisäksi löytyy taas eri taiteilijoiden Sandman taidetta.
Mutta kirjan esipuheesta vastaa itse horrorin herra Stephen King, ja se kannattaa ehdottomasti lukaista.
Taide vaihtuu kivasti epilogien jälkeen erilaiseksi, ja usein lopussa saamme vielä nauttia aloittaneen piirtäjän työstä. Silti jokaisen kertomuksen kuvitus sopii niiden tyyliin.
Tarinat eivät ole kuitenkaan Sandman sarjakuvien parhaimmistoa, mutta ne on ilo lukea näin yhteen koottuna hienona kokonaisuutena.
Jokohan muuten aika vihdoin olisi Sandman elokuvan? Mitä olette mieltä?
Tarina: Neil Gaiman
Taide: useita artisteja
Suomennos: Petri Silas
RW kustannus