Conan/Ihmenainen

Kaksi oman maailmansa sankaria kohtaavat ja taistelevat

Nämä tällaiset eri sankareita yhdistävät tarinat ovat yleensä idealtaan hauskoja, mutta valitettavan usein suht kepeähköjä. Oma suosikkini on ehdottamasti Judgde Dredd vs. Aliens. Valitettavasti näidenkin muskelit omaavien tarina ei ole kovin kummoinen. Mutta hyvää viihdettä ja suositeltava luku ja osto kokemus. 

KAIKKI ALKAA, kun noitamaiset varissiskokset Anive ja Lila punovat juoniaan, saattaen muistinsa menettäneen Ihmenaisen ja Conanin areenalle taistelemaan toisiaan vastaan. Kuolema ei kohtaa kumpaakaan, vaan seikkailu vie heitä ensin orjatyöhön kalastusalukselle, aluksen upottua lauttamatkalle ja viimein kuivalle maalle kaupunkiin, jossa muistiaan pikkuhiljaa palautteleva Diana vetää kunnon olutkännit. Lopulta mukaan liittyvät Ihmenaisen äidin, Hippolytan lähettämät Amazoni soturitkin. Jälleen kerran kamppaillaan toisiaan vastaan. Välissä Diana käväisee kotonaan Themyskiralla ja Conan jatkaa veristä polkuaan omassa ajassaan. Lopulta Ihmenainen palaa ja on lopputaistelun aika, kohdata ilkeät varissiskokset.

Samalla kun nämä kaksi reissaavat ja taistelevat, Conan kertoo tarinan lapsuudessaan kadottamastansa Yanna nimisestä tytöstä. Tämä tarina kulkee myös tämän kuusi numeroisen seikkailun läpi koko ajan. Ja viimenen sivu onkin sitten ihanaa ällölälly hunajaa, mutta siitä en enempää kerro. 

TARINA ON Conaniksi jopa hieman hillitty, ja Ihmenaisen seikkailuksikin pliisu. Silti sen jaksaa mieluusti lukea, koska varsinkaan Conanin muskeleita ei paljoa olla viime aikoina nähty. Red Sonjaankin viitataan ohimennen, ja hauskinta on, että Conan pääsee käyttämään Ihmenaisen totuudenlassoa. Tästä olisin toivonut ammennettavan enemmänkin.

Eli tarina on ihan kiva. Hieman heppoinen. Loprestin taiteesta en oikein osaa sanoa juuta, enkä jaata. En muistaakseni ehkä ole hänen piirroksiinsa aiemmin törmännyt, mutta ei se ole mitään tajuntaa räjäyttävää. Perus sarjakuvaa. Hahmot näyttävät oikeilta ja hyviltä. Värittäjältä (Wendy Broome) olisin toivonut hieman enemmän energisyyttä. Nyt kuvat ovat aika rusehtavia. 

Ihan mainio ja suositeltava.

Tarina: Gail Simone
Taide: Aaron Lopresti
Käännös: Janne Suominen
RW kustannus