Oikeuden puolesta
Tasa-arvo oikeuksista taistelua tositapahtumien innoittamana
Ohjaaja Mimi Leder on tehnyt pitkän uran Hollywoodin naiskärkiohjaajakastissa. Tunnetuimmat elokuvat kuitenkin jo kauan aikaa sitte tehtyjä, kuten Deep Impact ja The Peacemaker. Sittemmin paljon tunnettuja tv-sarjoja. Nyt Leder tarttuu napakasti tasa-arvo asioihin tuoreessa Oikeuden puolesta ohjauksessaan. Tarina on tositapahtumien innoittama.
Elokuva starttaa 50-luvulta. Ruth Gingsburgh (Felicity Jones, Rogue One: A Star Wars Story, Kaiken teoria) on ensimmäisiä naisia, joka pääsee opiskelemaan lakia. Miehensä Martin (Armie Hammer, Call Me by Your Name) opiskelee jo vuotta ylempänä, kunnes kivessyöpä keskeyttää opinnot. Reipas Ruth kuitenkin opiskelee opinnot loppuun kummankin puolesta.
Seitsemänkymmentä luvun svengaava, mutta samalla monien oikeuksien puolesta taisteleva New York tarjoaa Martinille töitä, mutta ei miesvaltaisessa lakimaailmassa Ruthille. Hän päätyy opettamaan lakia yliopistoon. Lopulta hän törmää vanhahtavaan lakiin, joka polkee tasa-arvoa pahasti, ja mieheen joka joutuu tämän lain uhriksi. Tästä alkaa taistelu, kääntää pikkuhiljaa kaikki Yhdysvaltojen lait sukupuolineutraaleiksi.
Elokuva on upea tarina, tosin inhorealistisen sovinistinen. Ja samalla niin valitettavan todellinen. Toisaalta se tuo mieleen tummien naisten taistelun elokuvassa Hidden Figures tai yksinhuoltajaäidin taistelun elokuvassa Erin Brockovich (Julia Roberts).
JUONI JA OHJAUS kulkevat kauniisti lakiopinnoista, perheen anarkiseksi kasvavan pikkutytön kasvutarinan kautta lakitupiin. Siinä kohtaa elokuva alkaa valitettavasti hidastua, ja syytää katsojille liikaa lakitekstiä silmille. Kyllä näitä lakihuonedraamoja riittää tänä päivänä ihan tarpeeksi.
Onneksi hienot pääosanäyttelijätnpelastavat. Felicity Jones on hurmaava ja tarmokas roolissaan. En yhtään ihmettele, että saikin Oscar ehdokkuuden Kaiken teoria elokuvasta.
MUTTA ITSE hurmaannuin vielä enemmän Armie Hammeriin vielä enemmän. Call Me by Your Name leffa nosti miehen ehdottomasti näyttelijöiden kärkikastiin, ja tässäkin elokuvassa hän loistaa, pienieleisesti ja silti vaikutuksen tekemällä. Jo hänen pelkkää puheääntään on miellyttävä kuunnella. Huomatkaa muuten myös miten pitkä hän on. Ohjaajalla on varmasti ollut vaikeuksia sommitella häntä kohtauksiin, joissa hän on kaikkia muita reilusti päätä pidempi.
Hyvä tarina, karmaisevan lähimenneisyydessä nuo asiat ovat vasta alkaneet korjaantumaan, loppua kohti lakia luetaan liikaa.