Hellboy

Epäsankarin uusi tuleminen on parempi kuin aiempi

Hellboy ei todellakaan ole niitä helpoimpia hahmoja tuoda valkokankaalle. Tässä jännityksellä odotan Lobo-elokuvaa. Mutta tällä kertaa tämä uusi Hellboy-leffa voittaa mennen tullen ärsyttävän kliinit, kaksi aiempaa elokuvaa. Elokuvassa ei liiempiä selitellä Hellboyn syntytarinaa sun muuta, vaan lähdetään suoraan räminään ja räiskeeseen. Tämä hyvä sarjakuvan tuntijalle, huonompi kokemattomalle katsojalle. 

Hellboy (David Harbour) on jo isukkinsa (vahva isä–poika-suhde) Paranormaalin Tutkimuksen ja Puolustuksen Toimistolla (P.T.P.T.) töissä. Tällä kertaa vahvaa noitaa Nimueta (Milla Jovovich) aletaan kasaamaan kokoon ihmisvillisian (kyllä) toimesta. Ruumiin palaset ovat ympäri maailmaa, mutta kyllähän se pahuus sieltä nousee. Kaikkea muutakin mahdollista välissä touhutaan. Itseasiassa juonta on todella vaikeaa selittää. Mutta mahtavinta on se, että leffa on ihan hemmetin hyvä.

Kyllähän Guillermo Del Toro viisitoista vuotta sitten teki hyvää jälkeä, ja jatko-osa oli jopa parempi, mutta kyllä nyt ollaan hienosti lähellä sitä mitä Mike Mignola sarjakuvallaan tavoitteli. Hellllvetillisen mustaa huumoria, verta, suolenpätkiä ja aivomössöä. Sekä kunnon sloganeita, jotka jäänevät elämään. 

TOISAALTA LEFFA on ihan oikeasti välillä kökkö, niin juonellisesti kuin myös tehosteiltaankin, mutta toivon sen kuuluvan asiaan. Harbour tekee Hellboyn täydellisesti. Väitän, että jopa paremmin kuin Ron Perlman aikoinaan. Sori superfanit! Tällä kertaa Hellboy saa munaa, hiottuja sarvia ja helvetillistä karismaa. Jovovich on roolissaan ihanan kammottava pahiksena. Täytyykö äskeistä lausetta selventää? Milla hoitaa roolinsa Millamaisella taidollaan. Huumori oli uskomatonta! Nauroin monta kertaa ääneen. Se on harvinaisuutta. Pakko nähdä tämä vielä monta kertaa. Tosi faneille ja hulluille. Mutta myös tuleville faneille.