Dark Phoenix

Odotetuin X-men leffa pettää faninsa

Muistan kun noin kolmetoistavuotiaana pojannaskalina 80-luvulla hain postilaatiksota aina uusimpia Marvel-lehtiä. Sydämeni pysähtyi numeroon 8/85. Jean Grey kuoli. Oikeasti kuoli! Muistan itkeneeni. Yksi Marvelin hienoimmin kirjoitetuista hahmoista todellakin kuoli!

Sen jälkeen sekä Jean Grey, että hänen erilaiset muotonsa Feenix, Pimeä Feenix, tyttärensä Feenix sekä hänen pimeä puolensa on herätetty henkiin sarjakuvissa eri aikakausissa, aikajatkumoissa ja kaikessa mahdollisissa muodoissa.

Dark Phoenix leffaa odotin innolla ja kauhulla. 90-luvun alussa X-Menit ovat harvassa. Mutantit ovat kiikun kaakun, joko sankareita tai vihattuja friikkejä. Valtio painostaa, mutta Xavierilla on omiakin salaisuuksia Jean Greyn kohdalla. Mystikko johtaa X-Men ryhmää, mutta epäilee Professori-X:n periaatteita. Avaruuslennolla Jean Grey saa uskomattomat voimat, joita ei voi hallita. Feenix on hänessä, ja kohta vihaiset avaruusoliot, joiden planeetan tämä Feenix voima on tuhonnut, ovat Jeanin perässä. Yksi X-Men joukkiosta kuolee vahingossa. Apua hakiessaan jopa Magnetolta, Jean tuntee itsensä hylätyksi ihan kaikkien puolelta. Ja sitten tapellaan.

Palataan siihen 80-luvun sarjakuvaan. Tässä pohjarakenne on periaatteessa sama, hieman höystettynä. Pidin ideasta. En pitänyt kuitenkaan kokonaisuudessaan käsikirjoituksen plösähtäneestä löysyydestä. Tässä, maailmankaikkeuden hienoimmassa voimassa olisi ollut mahdollisuus ihan mihin vaan?! Nyt Jean Grey on Feenix, ja heti inho ja paha. Mihin jäi kasvutarina hennosta telepaatista Feeniksiksi? Ja sitä mukaa Pimeäksi Feeniksiksi? 

Nyt vain hypätään kohtaan, missä ymmärtämätön tyttö ei tiedä voimiaan, ja roiskitaan sinne vastustajaksi joku avaruuden muukansalainen. 

Liian nopeasti liian kaikkea. Tämä tarina olisi pitänyt tehdä vähintäänkin kaksi osaiseksi. Ensin hyvä, sitten paha. Nyt jää käteen vaan puolikas linnunpyrstö.

Hyvää elokuvassa on alun mustuus ja synkkämielisyys (mihin Endgame pystyi), koska koko ajan ei tarvitse olla hölökynkölökyn jyystö tappelua. Tarina antaa hyvät puitteet, jotka pilataan täysin lopun köyrimistappeluihin. 

Harmitta, kun X-men Apocalypse ja ja X-men Days of Future Past olivat loistavia. Kamaluutta olisi, jos tällainen  odotettu pohjanoteeraus vesittäisi kaiken. Tässä vaiheesa en periaatteessa edes uskalla mainita jo pitkään jäähytettyä The New Mutants -leffa.

Edes loistavat näyttelijät eivät pysty pelastamaan tätä elokuvaa. Ja kohtaus, missä eri joukkoihin hajonneet X-Menit taistelevat toisiaan vastaan, oli Marvel-historian puuduttavinta katsottavaa.

Elokuva pettää täysin fanit ja myös peruspopcorninmässyttäjätkin.